IRC-Galleria

Tänään on yks niistä päivistä, kun ois pitänyt jäädä sänkyyn. Teen kaikkia juttuja ajattelematta seurauksia ollenkaan. Pelkään nyt niitä seurauksia, taitaa tulla pelkkää sotkua taas kaikesta. Hyvä minä.

Taidan myös tehdä tyhjyyteentuijottelun ennätyksen, ainakin oman ennätykseni.

Ennen on aina osannut ryhdistäytyä, nyt ei tunnu että pystyisi.

moi, halitaanko?

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.



1. Kun avaan tietokoneen, mulla on aina tosi tarkkaa että missä järjestyksessä avaan ohjelmat. ensin irssi, sit messengeri ja sitte vasta selain.

2. En pysty lähtemään ulos jos en pese hampaita.

3. Jos joku työ maistuu puulta, ja joku tulee sanomaan pienenkin positiivisen kommentin työni jäljestä, jaksan jatkaa taas monta tuntia. Elän kehuilla.

4. Ennen nukahtamistani mun on pakko maata hetki molemmilla kyljillä, vaikka tiedän että nukahdan vasta vatsalleni.

5. Aika usein bussissa, esim. kouluun mennessä kuunnellessani kanssamatkustajiani, kuvittelen lyöväni niitä samuraimiekalla sillain että ne menis suikaileiks. varsinki niitä amiksia. tai sitten vaan tyydyn hokemaan mielessäni että voisitteko olla olematta olemassa. Joskus mun haaveissa on myös kirvesmurhat.


Haastan:

idus
jo-uni
VeePee-
ohmi
Draconian


siitäs saitte!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Näin unta että keräilin lasinsiruja onnettomuuspaikalta, eräs tuttuni oli törmännyt polkupyörällä autoon niin että auton tuulilasi oli rikki. "Kävin sairaalassa jo kun voihan noissa lasinsiruissa olla vaikka aids, mutta ei mulla ollut vaikka olikin reikä päässä." Piti sitten keräillä niitä aids-lasinsiruja paljain käsin ettei lapset tule ja tallo niitä. Tunsin käsissäni kuinka iho meni rikki, mutta en välittänyt että voin saada itse sen aidsin. Sitten löysin paikan missä oli maassa nuppineuloja pystyssä, ne oli poliisien jotain tutkimuskalustoa. Kerättiin nekin pois, koska oltiin vihaisia poliiseille kun ne oli tehnyt jotain väärin.

Mistähän nää unet tulee.

Solmu alka aueta vihdoin. :) Tuntuu mukavalta, kun hymyilyttää asiat ja ihan pikkujutut tuo perhosia vatsaan. On elämä sittenki ihan kivaa. <3 Kiitti ihmiset ku ootte ihania!

Oon ihan solmussa.