vajoan alas lattialle
viileälle ihanalle
kaksi iskua vatsassa
kolmas vielä kasvoissa.
Kipua tunne en
keskellä tiedottomuuden.
-
Viidentenätoista kesänä
hevosilla ratsastan, lapsia paimennan
ohjaajana ratsastus leirin
vai oliko se aikuisen miehen leikin?
Nimeäni kutsutaan
pakoon haluan pyrhältää
pois kauas noiden huulten,
puiden keskeltä huutoni kuulet.
-
Seitsemäntenätoista kesänä
kultani jää kiinni vilpistä.
Oliko kaikki sen arvoista?
kiitos sydämeni pienistä paloista.
-
Kahdeksantenatoista kesänä
olen ollut suopea.
"Anteeksi kulta" kuulen
minä anteeksi annan luulen.
Sama toistuu aina vaan
tekosyitä perä perään saan.
-
Yhdeksäntenätoista talvena
saa rakkauteni hukkua,
avantoon järven hyisen
tytön naiivit silmät suljen.
-
Kahdentenakymmenentenä keväänä
tunnen olevani vanha, vaikka olenkin villivarsa
kuka minua lohduttaa, kun usko ihmisiin tekee kuolemaa?
Mitä rakkaus olikaan, olenkohan tiennyt sitä laisinkaan?
-
kahdennentoista kesän jälkeen
olen saanut niin vähän,
loppuisiko kärsimys viimein tähän?
Tuli nyt vähän synkeähkö, eikä kovinkaan rimmaava runo, mutta kyllä helpotti :D