Kun olin kylvyssä pidit seuraa ammeen reunalla
(kylpyvesi maistui aina paremmalta kuin vetesi kuppissa)
Kylvyn jälkeen ryömit aina ammeen alle tunniksi
Seuraamaan vesipisaroiden valumista viemäriin.
Olit hurja saalistaja, metsien kunigatar
(paitsi silloin kun sorsa tai orava lähestyi sinua)
Rakastit ulkolenkkejämme
("Ei, en haaaalua ulooos!)
Mutta aina oli kiva palata kotiin.
("En haluaaaaaaaaaaa sisääään!")
Kielsin sinua hyökkäämästä lintujenen kimppuun
Menit mahallesi maahan, wau tottelitpa hyvin.
(raahasit vaivihkaa etutassuilla itseäsi puskaa kohti)
Mehu- ja vesilasin sisältö katosi aina salaperäisesti
(samoin mangosose sekä pinaattiletut).
Välillä löysin sinut oudoista paikoista
(verhot, vaatehuoneen ylin hylly)
Olit suuri seikkailija
(livahdit naapurin kämppään ja rappukäytävään)
Kävit aina nukkumaan kanssani.
(aamulla tuijotit minua, tai viskoit tavaroita
yksitellen pöydältä, kunnes heräsin)
Herättyäni oli kauhea kiire keittiöön
(vaikka ruoka oli jo kupissa istuit jakaralla
tassu ojossa odottamassa aamuhaleja).
Lohdutit aina kun olin allapäin tai surullinen
("maumaumau", *kiehnäystä*, *leipoo tassulla nenääni*...)
Sinulla oli outo tapa juoda vettä/pestä tassusi;
dippailit tassuasi vesikupisasi ja nuolit sen aina hartaasti
monta kertaa uudelleen ja uudelleen.
16.6.2008
Viimeisinä päivinäsi kävimme paljon ulkona;
Olit oppinut hienosti kävelemään remmissä
ja kävimme pidemmällä, kuin aikaisemmin.
Pienellä niityllä jahtasit mehiläistä ja hypit jänisloikkiasi,
kunnes väsyit ja nukahdit ruohikolle tuhisten viereeni.
Olit erityisen hellyydenkipeä viimeisenä iltana,
joka teki kaikesta entistä kivuliaampaa.
Et aavistanut edellisenä iltana, etkä vielä aamullakaan mitään,
vaikka kyyneleeni olivat kastelleet turkkisi jo monenmonta kertaa.
Tullessani töistä kotiin oli aika lähteä klinikalle.
Kurkkua kuristi koko ajomatkan ajan ja
sinä pieni koitit piilottaa pääsi hiuksiini.
Vastaanottohuone oli kolea,
En huomannut koristeeksi laitettuja kukkasia.
Istuin muovisella penkillä ja välillä talutin sinua.
Tutkit huonetta innoissasi "jee mitähän täältäkin löytyy".
Et tajunnut ollenkaan, että olin tuonut sinut kuolemaan.
Luotit ja turvasit minuun, tunsin itseni huijariksi.
On väärin että jouduin päättämään jonkun elämästä.
Sinun, pienen suloisen karvapallon elämästä.
"Nyt sitten mentäsiin" muakavannäköinen naislääkäri sanoi.
Istuin huoneen penkille sinä sylissäni, etkä edes rimpuillut.
Et missään vaiheessa tajunnut tilanetta, ehkä niin oli parempi.
Olit sylissäni rauhallisesti, vaikka lääkäri antoi sinulle
ensimmäisen piikin saattaakseen sinut uneen.
Silitin, paijailin ja itkin paljon niiden minuuttien
aikana, kun tunsin sinun taistelevan unta vastaan
(yritit jopa puskea minua päälläsi),
mutta jäsenesi veltostuivat ja silmät lasittuivat.
Oli aika antaa piikki ikuiseen uneen.
Aloin jo toivoa, että kaikki olisi vain pahaa unta
tai lääke liian mieto, mutta pikkuhiljaa tunsin,
kuinka sydämesi rytmi hiipui hiljalleen pois.
Lääkäri tutki sinua hetken ja ilmoitti.
"Nyt hän on jo poissa"
Pitkän ajan rutistin sinua lujasti ja kastelin kyynelillä.
Annoin vielä suukon hyvästiksi pörröiseen päähäsi.
Tulen vielä hakemaan sinua, tomuna, tuhkana, pahvisessa rasiassa.
Pääset vanhan ja vakaan omenapuun alle nukkumaan untasi,
Voit luottaa siihen, että käyn usein luonasi.
KOTONA
Koti ei tuntunut enää samalta, lelusikin lojuivat ympäriinsä.
En osannut nukkua viime yönä (enkä varmasti tänäkään yönä),
Koska et ollut nukkumassa mahani päällä.
Tänään avatessani kotioven, ihmettelin mikset tullut vastaan.
Kunnes tajuntaani iski, että olet poissa.
Tänään illalla olin "apua, Lilli ei ole saanut vielä ruokaa"
Kunnes huomasin etteivät kuppisi olleet enää keittiössä.
Luulin näkeväni sinut sohvalla, odotin maukaisua,
mutta se olikin vain tumma vaatemytty.
Joka ikinen karva sinusta kodissani (ja niitä on muuten paljon)
muistuttaa sinusta monta kertaa päivässä.
Voi mennä vuosia, ja siltikin löydän vielä karvojasi.
Se on kuin kipu ja tuska, joka vähenee vuosi vuodelta,
Mutta ikävä joka ei koskaan lähde mielestä.
[Kulta pieni, pääsit kehyksiin kirjahyllyyn Lupen viereen]
nimim. neljäs päivä silmät turvoksissa ja pää kipeänä.