Tänään sai sitten tipan lissiin, kun joutu jättää ihmiset taakseen.
On se niin ihmeellistä; kun lähdet sattuu, kun palaat sattuu.
"Jos en lähtisi, en koskaan voisi tulla takaisin"
Oli ihana huomata, kuinka paljon ihmiset meistä täällä välitti ja tahtoivat pitää meidät ikuisesti. Tämä kuitenkin oli tiedossa, että lähtökin on jonain päivänä.
Niin pieni osa elämästä, mutta niin suuri pala sydämestä<3
Tää paikka todellakin tulee omistamaan ison palan mun pienestä sydämestä, etenkin noi kaikki ihanat työkaverit.
On kuitenkin ihana nähdä ja kuulla teidän äänet huomen...
Nyt voin jo laskea tunnit; 22h 25 min ja voin tuntea suomen kylmyyden.
TOIVOTTAVASTI MEITÄ ODOTTAA ILOTULITUS, KUTEN TÄÄLLÄ ODOTTI<3