Tv:n kanavat näyttävät samaa kuvaa. Stereot huutavat samaa sävelmää. Silmät tuijottavat samaa näkymää. Mieli ajattelee samaa asiaa, sitä jokapäiväistä sanomaa: elämä on turhaa...
Elämä on ajattelemisen arvoista, kyllä olenhan olemassa kun ajattelen. Sillä saan kaiken tämän kurjuuden tajuntaani, äänet sisimpääni. Ja kun näin on en tahdo enää olla ja ajatella. En ajattele, en siis elä, ja nyt loppuivat sanat. Niin käyn taas huomiseen.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 01.10.
- huomenta, iltaa tai yötä ja jotain siltä ... 02.04.
- Perkele! 20.03.
- Pitkä tuijotus... 02.03.
- [Ei aihetta] 20.02.
- [Ei aihetta] 01.12.
- [Ei aihetta] 20.11.
- [Ei aihetta] 27.03.
- [Ei aihetta] 08.03.
- [Ei aihetta] 16.02.