Olipa kerran poika,joka oli luonteeltaan hyvin kärsimätön ja
riitaisa.
Eräänä päivänä hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja
käski hänen naulata niistä yhden puutarhan aitaan joka kerta
riideltyään
jonkun kanssa
Ensimmäisenä päivänä poika naulasi aitaan 37 naulaa. Seuraavien
viikkojen aikana poika oppi kontrolloimaan itseään ja aitaan
naulattujen naulojen määrä väheni päivä päivältä. Poika huomasi, että oli
paljon helpompi kontrolloida käytöstään kuin hakata nauloja aitaan.
Viimein tuli päivä, jolloin poika ei naulannut aitaan yhtään naulaa.
Niinpä hän meni isänsä luo kertomaan tälle ilouutisen.
Isä kehotti poikaansa kiskomaan aidasta yhden naulan jokaista
sellaista päivää kohti, jolloin hän ei ollut riidellyt kenenkään
kanssa.Päivät kuluivat ja viimein poika saattoi mennä kertomaan
isälleen, ettei aidassa ollut enää yhtään naulaa. Isä seurasi
poikaansa aidan luo ja sanoi tälle: "Poikani, olet käyttäytynyt oikein hyvin
mutta katso nyt tuota aitaa ja siinä olevia koloja. Aita ei ole enää
samanlainen kuin ennen. Kun riitelet jonkun kanssa ja sanot hänelle
pahasti, jätät tällaisen haavan.
Voit iskeä puukon toiseen ihmiseen ja vetää sen
sitten pois, mutta jäljelle jää aina haava. Vaikka pyytäisit anteeksi
kuinka monta kertaa, haava on ja pysyy.
Sanallinen loukkaus tekee pahaa samalla lailla kuin fyysinenkin.
Ystävät ovat harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut nauramaan ja
rohkaisevat sinua.
He ovat valmiita kuuntelemaan, kun tarvitset heitä, he tukevat sinua ja avaavat sinulle sydämensä.