IRC-Galleria

Pienet ja suuret, hyvät ja pahat.

Koetelkaa minua nyt, kun olen heikoimmillani.

Testatkaa, udelkaa, vaatikaa ihmeitä.

Jos siltä tuntuu, niin antaa palaa.

Älkää välittäkö edellisen tappelun arvista.



Nyt minua on helppo ohjata, huijata ja hämätä.

En edes vaivaannu ajattelemaan tekosianne.

Valehdelkaa ja tyrmätkää.

Viekää tätä poikaa ihan minne vaan.

Tämä seuraa silmät sidottuina johdattajaa.



Eikä se ymmärrä ajatella itseänsä.

Haluaa vain löytää sen mäen,

jossa hän vietti aikaansa ennen.

Haluaisi niin kovasti juosta

sinne samalle mäelle jonkun kanssa.



Voitti luottamuksen, mutta hävitti itsensä.

Saattoi juosta harhaan, maissipellolle.

Ei enää kykene luottamaan sokeaan muukalaiseen,

joka näytti hänelle tien, maissipellolle.

Älä ole se muukalainen. Älä ole!!



Nousin jälleen yksin tänne.

Täällä ei ole mitään ihmeellistä,

vaikka täällä onkin kaikkea.

Merkitys on kadonnut täältä.

Voisiko se vielä tulla takaisin?









Enter the realm, don't stay awake
The dreams remain, they only brake
Forget the task, enjoy the ride
And follow us into the night





Ainiin, en pidä tunteilla leikkimisestä..

Olenko ollut pieni lapsi? Pikkupoika.
Oletko ollut perhonen vai korppi?
Oliko eilinen pelkkää valetta ja hämäystä?
Vai oletko tosissasi?

Kerran olin ja kerran tunsin.
Iltahämärä oli jo tullut koputtelemaan olkapäitämme.
"Mennäänkö meille?"

Luulen, oivallan, tiedän. Olenko siis valmis?
Ehkä olisi syytä ottaa ohjat tästä caravaanista,
joka rynnistää rikkonaista tietä kohti auringonlaskua.
Siellä tiedämme totuuden.

"When the heat rises up to the point of maximum temperature
To give birth to the flame
The fountain of passion showers high"

Olet kuin urheiluvalmentaja..
aika kehno sellainen.
Vaatimaton, suurpiirteinen ja rauhallinen.
Mutta ei paniikkia!!
Et olisi ensimmäinen opettaja,
jota joutuisin opettamaan.
Saati sitten ensimmäinen heikko valmentaja.

Muista ottaa kiinni hetkestä.
Älä päästä sitä karkaamaan.

"And the mood is getting all so constrained
And the flame's dying down
The fountain of passion dried up... suddenly"

Vai pitäisikö meidän kääntää tuoli??

En haluaisi.

Tiedän, että haluaisit lentää. Valitettavasti joudut valitsemaan toisen lentoyhtiön, koska en pysty tällä hetkellä olemaan lentäjäsi ja minä olen tämän lentoyhtiön ainut lentäjä. Ai miksi en pysty tällä hetkellä lentämään? Koska ei ole kauaa, kun edellisen lentoni kone syöksyi maahan ja aika moni loukkaantui. Haluaisin kyllä lennättää sinua, vaikka ympäri maapallon tai samantien kuuhun, mutta en oikeasti pysty. Ymmärrän, että haluaisit nauttia yhtiömme lämmöstä ja ylellisyydestä, joita ei muilta yhtiöiltä saa. Valitettavasti joudun silti neuvomaan sinua kääntymään toisen yhtiön puoleen tai matkustamaan muilla kulkuvälineillä.
Vai olisitko valmis odottamaan? Lentomme ovat kyllä tältä vuodelta peruttu, mutta kenties ensi keväänä pystyn taas aloittamaan lennot. Ensimmäinen koneemme lähtee nopeasti kohti taivasta ja tällä kertaa se ei jarruttele. Kone kulkee tasaisesti jokaisesta ilmakuopasta ja myrskypilvestä. Oletko silloin kyydissä?? Jos vain haluat voin myös antaa lennon, johon ei pääse kukaan muu, kuin sinä!! Voin myös taata, ettei tämä lento syöksy maahan.. ainakaan minun lentovirheestä johtuen.
Kysymys kuuluukin: Onko sinulla kiire..? Käsitin, että sinulla olisi. Olenko väärässä? Melkein toivoisin olevani, jotta saisin sinut jälleen keväällä uusituille ja paljon viihdyttävämmille lennoille. Jään odottamaan vastaustasi ja toivotan sinut kuitenkin tervetulleeksi lennoillemme.. kunhan saamme lentäjän kuntoon!!

Tiedän tämän tien. Itseasiassa tunnen tämän tien ehkä paremmin, kuin kukaan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Muistan ulkoa jokaisen kuopan ja pompun. Tiedän pimeässäkin mitä kohtaa on yritetty paikkailla tai uudistaa. Tiedän myös jokaisen liikennemerkin, postilaatikon sekä muutaman ojan, jossa olen joutunut ryöpimään. Tunnistaisin ulkoapäin jokaisen talon, joka tällä tiellä on. Olen myös tietoinen jokaisesta ansasta, jonka joku pentu on yrittänyt tehdä. Tiedän tarkalleen missä kohdassa joku koira tulee räyhäämään. Osaan myös arvata melko oikein, missä kohdassa 74-vuotias mummo tulee punaisella rollaattorilla vastaan. Punaiset rollaattorithan ovat kivoja, mutta siitä ei saanut kertoa Keijolle tai Ristolle. Olen kulkenut tämän tien monta kertaa.. lukemattomia kertoja. Ai, että olenko ollut täällä kauan?? En ole ollut kauaa, mutta tarpeeksi kauan unohtamaan kaiken elämän tämän kahden kilometrin ulkopuolelta. Tällä kertaa en vaan tiedä mihin menisin. Tekisi mieli kysyä tuulipuku pariskunnalta suuntaa, mutta eihän ne osaa neuvoa minua. Ei ne tiedä mihin olen menossa, koska en tiedä sitä itsekkään. En vain löydä omalle tutulle postilaatikolleni. En sitten millään. Tällä kertaa kaaduin maahan tuulen voimasta. Huomaan olevani kuopassa. Molemmissa suunnissa näkyy pelkkää ylämäkeä, joten en voi mennä kuin ylöspäin. Enää tarvitsisi päättää suunta. Olen itseasiassa ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. En vaan muista mihin suuntaan lähdin, koska siitä on aikaa. Jokatapauksessa tästä ei pääse, kuin ylöspäin ja toivonkin löytäväni oman paikan tuon ylämäen takaa. Ja jos en löydä kotiani, niin toivon, että edes sinä olisit siellä, koska tie on pimeä tähän aikaan yöstä, enkä olekkaan enää niin varma tunneko sitä ihan niin hyvin.