http://www.youtube.com/watch?v=tKzN39QZuQc
Mie muistan taas sen päivän, sen äänen..Kuinka käänsin selkäni, istuin autoon, laitoin Mp3 soittimen huutamaan täysille.Ja silti mie muistan sen äänen.Kuinka elämän lanka katkesi sillä sekunnilla, maailma pysähtyi.Jussikin sanoi samaa jälkeenpäin, siis että maailma pysähtyi..Mie muistan niin hölmön asian siltä hetkeltä, istuin autossa sivuttain apukuskin penkillä ja ovi oli auki.Tuijotin ovea ja muistan sen tunteen, ei ollut enää mitään, ei yhtikäs mitään..Ja se tunne, kyyneleet loppui ja ajatus pysähtyi.Ja mie muistan kuinka mie aattelin että miun auton ovessa on rasvatahra.Aatelkaa mie aattelin RASVATAHRAA miun auton ovessa ja sitä kuinka se pitää pestä pois...Siinä kieltämättä oli jotain tragikoomista ja miuta rupes naurattamaan, noh sellanen se hysteria on..Eipä sitä kauaa kestänyt kun todellisuus löysi salakäytävän takaisin miun tajuntaan ja räjähti suoraan naamalle niinkun ikkuna joka helähtää miljooniin lasinsiruihin.Ja se tuska mikä siintä syntyi..Mie niin toivoin toisaalta että miun mieli ois pyyhkiny ne muistot pois, mutta ei..
Sillon mie itkin tunnin putkeen, ihmettelin että miten kyyneleet ei loppunu.Myö pysähdyttiin sillon huoltoasemalle kahville(tosin taisin koittaa juoda vaan jotain limpparia mutten onnistunut..)ja miun mieli taas tyhjeni, juteltiin ihan reilusti ja suoraan asiasta paikalla olijoiden kanssa.Ja tais miulla tosin sillonkin kyyneleet valua, olin melko sekaisin..
Mutta se tunne, kun päästin riimusta irti, tai mie en itseasiassa oo varma että annoinko riimunnarun ensin pois vai halasinko Pimua ensin, muistan vaan sen kun käänsin selkäni ja menin autoon.En myöskään oo varma että missä vaiheessa löin Mp3-soittimen päälle...Mutta sen tunteen muistan kun päästin Pimusta irti ja se vaan seisoi rauhallisempana kuin ikinä ennen ja sen lempeet silmät mihin katoin elämäni viimeistä kertaa.Kuinka se näytti niin luottavaiselta ja siltä kuinka se ois urheena koittanu kertoa miulle ettei oo mitään hätää.Kuinka mie kävellessäni hoin mielessäni itelleni että "älä katso taakse älä katso taakse älä katso taakse" ja mie en kattonu.Kuinka mie kiipesin autoon istumaan ja sit alkoi hysteria..Ja sen mie myös muistan kun Terhi tuli takas ja totes "nyt lähetään menee täältä", kuinka Jussi melkein juos kuskinpaikalle ja lähettiin vauhdilla.Silloin myös hoin itelleni että "älä kato peileihin älä kato peileihin älä kato peileihin...".Ja sillon mie tietysti katoin ja sydän jätti lyönnin väliin.Onneks se mies oli niin fiksu että ootti että myö päästiin lähtemään.Mie näin sen kuorma-auton peruutettuna paikalleen, kuinka lava oli laskettu mutta sitä mie en enää nähny.Mie näin kuinka se mies seisoi odottamassa kuorma-auton sisällä käsi napilla ja valmiina nostamaan..Mie oikeesti kiitän sitä miestä että se ymmärsi omalla tavallaan tilanteen ja sen tilanteen kammottavuuden miuta kohtaan..Mie en tiedä oisinko seonnu lopullisesti jos se mies ei ois oottanu
..
Ja se oli varmaan koko kesän kaunein päivä..
Enkä mie vieläkään ymmärrä että se on poissa.Miun mielessä Pimu kummittelee vieläkin.Se oli oikeesti miun elämäni hevonen.Sen persoonaa ei voinut kuvailla se piti kokea.Aina se toi miut turvallisesti kotiin vaikka yhteen joskus otettiinkin, vaikka se välillä uhmaili ei se ikinä olisi tehnyt pahaa kenellekkään..Jussi kokeili elämänsä ensimmäiset laukkapätkät sen kanssa.Ja Pimu tiesi milloin selässä oli aloittelija, se käyttäytyi tosi varovasti ja rauhallisesti aina silloin..
Kuinka miulla onkaan ikävä..
kun minä käännyin olit poissa
vain varjosi tavoitin
se minut kätteli koruttomasti
neuvoi että nousisin
kun minä käännyin olit poissa
vain varjoas hipaisin
se sinut saatteli selittämättä
kielsi että seuraisin
kun minä käännyin olit poissa, olit poissa
herään, ehkä vielä toivunkin
ja toivon joskus vielä uskonkin
se saapuu, lohtu jonka aavistin
tänään
sillä päivä se on kaunis