Joskus tuntuu siltä kun tekisi mieli vain painautua syvälle maahan niin ettei mikään tai kukaan saisi sinua sieltä ylös. Ajatus tuskattomasta maailmasta on vain haavekuvitelma. Ikinä ei tule olemaan sellaista täysin tasapainoista elämänvaihetta,mutta silti sitä aina ajattelee,ettei tästä ole ylös pääsyä.. Kaskummaa,jostain saat vaan aina seuraavaan päivään voimaa.
Tällähetkellä on sellainen olo,ettei kukaan tai mikään saa minua ennalleen. Kaipaan niitä naurukohtauksia jotka vaan tulee tuolta syvältä ja lujaa eikä ota loppuakseen.
Onkohan mulla enää mahdollisuuksia palata ennalleen?
Elämääni mahtuu vain yksi mies<3
Jan, täti rakastaa sua nyt ja aina <33