Kun puen kivun ja kärsimyksen sanoiksi, olen hävitä kyynelilleni ja purskahtaa itkuun. Kuun maalaama vaitonainen selkäsi häikäisee silmiäni. Välillä ajat minut raivonpartaalle. Kaikessa syntisyydessäsi ja puhtaudessasi, mutta kaikesta huolimatta juuri sinä pelastit mnut rankkasateen hyväilyltä. Haluan syleillä sinua, aina ja ikusesti. Kerran, kerran sinäkin vielä ymmärrät, miksi synnyit yksisiipisenä.
Yritän jatkaa elämääni ilman rakkautta, en kummiskaan tahdo unohtaa näitä tunteita, mitä tunnen nyt ja tunnen vielä pitkäänkin...