IRC-Galleria

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

Alla maaliskuisen sateen olen tällä tiellä
tulin taas kukat tuomaan
onhan sinun hyvä siellä?

Sade piiskaa sieluun kylmän
silmäkulmaan kyyneleet
kaukana olet elämästä
kuin lehdet tuuleen lentäneet

Älä pelkää yölintuni
ei jää yksin sielusi
talvi tuo minut luoksesi

Pitkään kestit murtumatta
läpi kärsit helvetin
kun talven kanssa nukuit pois
minä kaiken menetin

Valokuvia hautajaisistasi
pala mennyttä aikaa
kyyneleet surusta kertovat
kaipaavat toisiaan salaa

On siitä jo monta talvea
silti yhä viereesi kaipaan
on niin vaikea uskoa ettet enää tänne palaa

poika ullakolla yksinään
isän ladattu ase kädessään
rinta raastaa julma tuska
kättä polttaa kylmä rauta

yksin istuu miettien
tätäkö on elämä ihmisen
ilma täynnä pelkoa
tuskaa ja epätoivoa

hiljaa ovat kiusaajat
vaikeina he pois katsovat
vanhemmat arkun vierellä
kynttilät ja kuva pöydällä

miksi teitte hänelle tämän
hän olisi valinnut elämän
lapsi häpeän lävistämä
poika mullan peittämä

Ei ole miestä, ei naista
tänne eksynyttä
joka osaisi
muuttua sinuksi

Ei ole laulua kauniimpaa
tai virttä karumpaa
tämän taivaan alla

Mitä painavat yhden miehen työt
mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta

Elämän äärellä kypsää viljaa
veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa

Kuka jaksaa näitä
päiviä laskea
niitä on kuitenkin
liian monta

Liian monta lapsen leikkiä
hiekkalaatikolla
erotellen hiekkaa jäästä

Mitä painavat yhden miehen työt
mitä saa maailmalta
kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta

Elämän äärellä kypsää viljaa
veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa

Elämän äärellä kypsää viljaa
veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa

Elämän äärellä kypsää viljaa
veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa

Elämän äärellä kypsää viljaa
veisaan hiljaa virttä kuolemanvakavaa

...sanoisinko, et taitaa alkaa taas hiukan synkempi kausi....

Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta

Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon
vaikka on lyöty tainnoksiin se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä jota tyrkytän
itselleni, pääni sillä myrkytän

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta


On kaunis kukka kuollut se on
haudattu kallioiden alle
hornan syöverin pohjan alle

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta

että tällaista tänään..
Sanokaapa ykski väärä sana, nii..........