Joskus tontuu että kaikki ei osat ei oo itsestään tallella ja että mistään ei tuu enään mitään muuta kuin paskassa rypemistä. Tuntuu kuin yksi osa tai useampi on poissa ja paikattu paskemmilla varaosilla. Just nyt tuntuu tältä ja on jo kaua tuntunu. Saas nähä onko tää lopullista vai paistaako se valo joskus tänne risukasan alle tai että pääsisin sieltä joskus jopa pois.
Hetket jotka ennen on tuottanut iloa ja nautintoa ovat hukassa ja enään jäljellä on massiivinen ahdistus, vitutus, pelko ja viha.