Tämä tapahtui vuosi sitten, tyttäreni oli silloin täyttänyt juuri 4 v. Aamulla klo 6:00 olin herättämässä tyttöä tarhaan kun huomasin että hän olikin jo hereillä istumassa sänkynsä laidalla, mutta pysähdyin kun ihmettelin kenelle hän oikein mumisi ja viittoili pienillä kätösillään ikkunaan kohden. Odotin hetken ovensuussa ja ajattelin että on unissaan niin en pelästytä häntä, sitten kun hän meni makuuasentoon takaisin niin tulin huoneeseen herättämään häntä. En voinut olla kysymättä, oliko hän nähnyt unen, tyttö katsoi kirkkain silmin minuun ja pudisti päätä ja kertoi että saman kokoinen tyttö istui hänen ikkunan vieressä ja ihaili hänen nalleaan koskapa hänelläkin oli ollut samanlainen... Hetken päästä hän sanoi että sillä tytöllä ei ollut vaatteita ja jotain selässä niin kuin linnuilla. Myöhemmin illalla kun kyselin siitä unesta uudestaan niin hän katsoi vain minua ihmetellen ja vaihtoi puheenaihetta sujuvasti toisaalle. Ehkä sitten on niin että meillä jokaisella on omat suojelusenkelimme. Lapset ovat paljon avoimempia että myös näkevät niitä.
Heidi Honkaniemi, 16.11.2007
Äitini kirjoitus lastenkirjakerhoon(kertomus on totta)
Alhaalla linkki käykäähän äänestämässä :)
http://www.lastenomakirjakerho.fi/lok/index.jsp?view=2007%2F11&start=90&content=winners&viewId=3