Elämää en pysty ymmärtää... Istun yksin huoneessani mietin teinkö jotain väärin vai en...katon vaa tyhjää huoneen kattoani ja ympärilleni... En vaa jaksa miettii kaikkia asioita mitä olen pahaa tehnyt...haluan kaiken hukuttaa pois..välil tuntuu siltä et voisin tappaa itteni tuskiini... Välil on iloinen ja onnellinen olo..vaikka vittuilisin ja puhuisin sinulle paskaa ni en tarkoita sillä mitään puran vaan vahingossa tuskasi sinuun...ku hiljaa kuuntelin ennen sinun lempilaulua mutten en enään kykene ku hävisit luotani tai annoin sinun vaan lentää pois elämästäni!koitan sadasti kelata laulusi pois mut aina se eivaa häviä varsinkaa jos siitä laulusta on jotain ihanaa tapahtunut... Se tylsyyden tunne se hiljaisuus mis kyyneleet tippuvat avaruuten,katseesi kohdistuu valokuviisi ja mietit tiitä aikaja mitä teitte ku kaik oli hyvin ja ihanasti..tiedäthän sen että helvettii kuolee"Rakkauden tuska"mutta Jeesuksen valtakuntaa voit päästä"Rakkauden tunnustus"Jumala loi kauniin maailman ihmiset tappai ja paskoisitä,mutta sinä voit vaikuttaa maailmaa ainaskin vähän ja pitää sitä hengissä (: