Uskon tie, oon nyt kohta kolme vuotta menny tätä tietä. Tulin uskoon monen mutkan kautta kesäkuussa 2009.
Sain asua uskoni alkumetrit Kristillisessä miesten kodissa, missä oli muitakin miehiä monesta eri elämän tilanteesta. Siellä sain rauhassa ruveta tutustuun tähän uuteen elämään, minkä Jeesus minulle antoi. Käytännössä se tarkoitti sitä, että rupesin lukemaan raamattua, sitten harjoittelin rukoilua. Sain siinä ohjausta jo uskossa olleilta ihmisiltä, mitkä myös auttoivat käytännönnössä antamalla esimerkkiä.
sitten rupesin tekemään pieniä arkisia työ tehtäviä siinä miesten yhteisössä, meillä oli erilaisa rutiineja esim. aamupalan jälkeen oli aamuhartaus, jossa luettiin yhdessä raamattua ja lisäksi rukoiltiin.
perjantaisin oli siivouspäivä, johon jokainen oli velvollinen osallistumaan
joku teki aamupalaa, joku lämmitti saunaa ja mitä kukanenki teki. Eli siis ihan arkisia juttuja. Jotkut oli uskossa ja jotkut ei.
Paikka missä olin oli lähetys järjestö "one way missionin" vuokraama paikka, missä tätä miesten kotia pidettiin. Heidän tavoitteena on mms. lähimäisten auttaminen ja evankeliumin kertominen, elikkä kerrotaan siitä, miten Jeesus tuli ja kuoli ristillä meidän syntiemme puolesta.
En itsekkään olisi selvinnyt, ellei Jeesus olisi minua pelastanut. Kun sain jonkin aikaa vähän eheytyä ja sain hieman fyysistäkin voimaa, menin tämän kyeisen järjestön järjestämäään opetuslapseus kouluun, mikä on sama kuin raamattukoulu.
Aluksi epäilin, että jaksanko sitoutua siihen kouluun, joka kestäisi 9kk koska ei mulla ollut elämässä mikään oikeen onnistunut ja olinhan ollut eläkkeellä jo monta vuotta tekemättä yhtään mitään, paitsi jos päihteiden käyttöä ja pientä rötöstelyä ei lasketa.
No kuitenkin menin siihen kouluun ja samalla aloin kokea pikkuhiljaa Jumalan puhetta raamatun kautta ja eri ihmisten kautta ja monella muulla tapaa. Sain sieltä koulusta ihan ystäviäkin ja sain käytyä sen koulun loppuun. Vaikka siitä ei mitään "papereita" saanut, niin sain ainakin kasvaa raamatun tietämyksessä.
ja mikä tärkeintä, sain ihanan onnistumisen siitä elämääni! Lisäksi olen kokenut, että Jumala on alkanut parantamaan sisäisesti mun haavoja, mitä elämä on jättänyt sisimpääni. Kiitos Herralle.