Mä haluun viel kerran kuulla ku sanot että rakastat mua,
jos voisin mennä ajas takas, en olis loukannu sua.
Ku kuulit mun parhaalta ystävältä miten petin sua, miten särjin sun sydämen.
Itkin kaikki yöt, olis pitäny sanoo ei, mut tein sen virheen.
Mä en voi mennä ajassa takasi, mut mä tosissani sua rakastin.
Mä en olis halunnu loukata, en satuttaa, en sydäntä särkee, rakastin sua olit mulle se tärkein.
Mul on vaikee menneisyys, mut se ei saa enää vaikuttaa,
mun menneisyys on paska ja siit on vaan haittaa.
Sä sanoit jo alussa että musta ei oo siihen,
et olin sua kohtaa vaa liia viilee.
Sä olit oikees ku sanoit et ehkä me opitaa,
me opittii toisiamme rakastaan, mut se ei riittäny.
Sä kaadoit mut maahan ja jätit mut yksin pimeeseen, laitoit oven kiinni mun nenän edest.
Sato vettä ja oli kylmää, makasin maassa yltäpäältä veres
Istuin yön sun pihalla, olin sun ovella aamun tullessa,
suutelit mua mut maisoin katkeruuden sun huulilta.
Et antanu mul anteeks vaan jätit hyvästit, sä mut yksin kuolemaan jätit.