IRC-Galleria

Nään harmaat välil pelkkää musta
Välis nii hauskaaa välil pelkkää tuskaa
Eikä läheskää ees muista mitä unta tälläkertaa tuliks siel kusta
Olinks mä yksin vai oliksä siinä
Ainii olihan siin muitaki messissä
Mutten taaskaan kaikkea mä muista
Sen verran epäkenii ku saduissa
Metsän siimekseen yksin minä juoksin
Sit se joku paha läheni mun luokseni
Siin vaihees mietin oliko tää tässä
Onko tää mun viimesin hetki elämässä
Ja niin yhtäkkii joku minuun tarttui
Jotain niin kaunista viereeni nyt saapui
Kaunis kuin enkeli mut ihanku haamu
Ja niin taas kello lyö pinkoutuu taas aamu

...kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee. pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee.. omat asiani, ja muiden viel sen lisäks. halusin kaikkee, mut sainko mä mitään. sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää. mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää....

"Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi."

...-Kaikki alkoi kun menin naimisiin.
Vaimollani oli aikuinen tytär, josta tuli tytärpuoleni.
Isäni tuli vierailulle ja rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin.
Niimpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni.
Vaimoni sai pojan.
Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on äitipuoleni veli.
Se oli siten myös minun enoni.
Isäni vaimo sai myös pian pojan.
Se on minun velipuoleni, vaikka samalla olen sen ukki.
Onhan se tytärpuoleni poika.
Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni, äiti.
Siitä seuraa, että olen vaimoni lapsenlapsi.
Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa.
En ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi vaan myös itseni isoisä....