Olen eräitäkin kertoja orkestereissa saanut tilaisuuden olla solistina klarinetin tai saksofonin kanssa. Ehkä mieleenpainuvin tilanne oli kesällä 1988 Göteborgin jäähallissa. Tuolloin kaupungissa oli Big Band -festivaalit. Prosessi alkoi, kun meidän bändi meni eräänä aamuna harjottelukämpälle, jossa kapellimestari Phil Wilson harjotti kokoamaansa All Stars -bändiä. Wilson näki naamani ovenraossa ja murahti: - Where's your clarinet? Vastasin: - I didn't realize you want me to play here... Wilson keskeytti minut ja sanoi: - Go and get it! Niinpä me meidän bändin bussilla ajettiin tuhatta ja sataa Göteborgin halki hakemaan klarinettia. Kun palasin takaisin, minut ilman mitään mutinoita istutettiin solistin paikalle. Mitään nuotteja minulla ei ollut, vaan Wilson yksinkertaisesti näytti minut sisään soolo-osuuksissa. Eräs soittamamme kappale oli Wilsonin oma sävellys Camel Driver, joka eteni 5/4 -tahtilajissa. Ja niinpä tämä prosessi huipentui jäähallissa. Keskellä jäähallin kenttää olin vain minä, klarinettini ja mikrofoni. Bändi oli jossain takana, ja yleisö ympärillä. Ei siinä tullut mieleen muuta kuin että hoksaan tulla oikeassa kohdassa sisään. Vasta jälkeenpäin tajusin, että huh huh, selvittiin kunnialla.
