IRC-Galleria

Rupeaa olemaan se aika, kun iltasilla kuvausreissuilla on alettava käyttää kamerajalustaa. Tämä Turkubus #16 oli lauantai-iltana 14.8. linja-autoasemalla, ja pitihän se kuvata, kun oli niin hyvällä hollilla. Standia ei ollut. Laitoin fillarin tukevasti seisontatuen varaan, kamera varovasti satulan päälle, valotusaikaa 4 sekuntia ja viritin itselaukaisijan. Tässä on tulos. Ei ollenkaan huono kuva, mutta jos olisi ollut tuulipäivä, ei tällainen kuvien otto olisi tullut kysymykseenkään.

Luonani on kerran kuussa vieraillut vanhoja raitiotieläisiä ja harrastajia. Olen järjestänyt pikku purtavaa ja lattialle on rakennettu 20 metriä kiskoa, joka kulkee huoneesta toiseen. Näillä kiskoilla wanhat herrat ajelevat aikataulua mun vaunuilla, muistelevat vanhoja aikoja ja illat kuluvat rattoisasti. Vanhimmat vieraat lienevät yli kahdeksankymppisiä, mutta ovat vielä kovasti innokkaita harrastajia. Vanha herra Arska sai kerran ajettavakseen vaunun #13. Ajon jälkeen hän sanoi: - Sillonko mää sora aikan olin kyyris Pohjola suunnal ja Linnankarul tos kolmestoist, ni se tutisi ja heilus vähä kauhiast. En mää oikke simmosest tykänny. Ja toi sun kolmetoist tutise ja heilu iha samal taval.

Olen joskus aikoja sitten radiosta äänittänyt koneelle Joaquin Turinan pianotrion nr 2, joka on oikein kiva teos. Espanjalainen Joaquin Turina eli suunnilleen samaan aikaan kuin esim Isaac Albeniz ja ranskalaiset impressionistit, mutta on jäänyt vähemmän tunnetuksi. Sen pianotrion soitti Storioni-trio, ja äänitysvaiheessa siihen taustalle tuli voimakasta, ärsyttävää ritinää. Se häiritsi kuuntelua, ja rupesin kokeilemaan, voisiko esim Audacity-ohjelmalla tehdä sille jotain. Audacityllä saa esiin äänen korkeuksien spektrin. Ajoin kappaleen sen spektrianalyysin kanssa, ja kuinka ollakaan: noin 18900 Hz kohdalla oli terävä piikki korkeuskäyrissä. Sitten avasin Audacityn taajuuskorjausohjelman, ja tein sellaiset asetukset, että yli 14000 Hz korkuiset äänet suodatetaan pois. Ajoin kappaleen kolmeen kertaan sen taajuuskorjauksen kautta. Kuuntelin korjatun version, ja ritinä oli häipynyt. Tosin viulun ylä-äänet vähän vaimenivat, mutta se ei ole niin iso haitta. Niinpä otin lasillisen siideriä, panin kuulokkeet korville ja ajattelin samalla tuota kuvassa olevaa Turun linnanpuistikkoa.

Ah mikä nautinto!

Millisestä PVC-levystä pystyy jyrsimään myös hammaspyöriä. Mallina on käytetty metallista, tehdasvalmisteista hammaspyörää. Tällaisia on asennettu aika moniin raitiovaunuihin vetoakselin hammaspyöriksi, eivätkä nämä kestävyydessä juuri häviä tehdasvalmisteisille. Niissä vaunuissa, joissa näitä käytetään, nämä ovat toimineet n 15 vuotta ilman mitään moitteita. Sinä aikana niillä vaunuilla on ajettu lukemattomia näytösajoja, ja käyttötunteja on kertynyt paljon. PVC-muovi on aika liukasta, eivätkä tällaiset hammaspyörät kaipaa voiteluakaan kovin usein.

Tässä #1046, vanhan mallinen saksalainen sähköveturi. - Kuuntelen viikottain netistä saatavilla olevaa juonnettua jazzohjelmaa, jossa soitetaan vain vanhaa jazzia. Viime ohjelmassa soitti outo pianisti nimeltä Renara, ja soitti erittäin hyvin. Googletin tuon Renaran, ja löytyi kokonainen CD-levyllinen 1930-luvulla vaikuttaneita naispianisteja, joita Renaran lisäksi olivat Edythe Baker, Raie Da Costa ja Patricia Rossborough. Se levy on hommattava, sillä nää tädit soittivat todella hyvin. Luulin ihan, että asialla on joku George Gershwin, Fats Waller, Frank Banta Jr tai Zez Confrey, mutta menin halpaan. Google käänsi kappaleiden nimiä osittain suomeksi: Pelkästään Your Esimerkki, Ridin' Ympäri Rain, Ilman Varoituksen Sana, Tarvitaan Kaksi Tehdä Kaupat, Olimme Niin Young, Piccadilly Leikkiaika, Jazz Up Your Alusvaatteet, Nirso Debytantti, Syyskuussa In The Rain, Tikanheittoa Ja Doubles, Stranger In Teetä, Piristys! Wen Strings Of My Heart, I'll Rakenna Stairway To Paradise, Kiitos The Day You Tulivat, Tanssia Till Dawn...

En ole pitkään aikaan nauranut niin makeasti kuin nyt.

Tässä eräs kilometriveteraaneista, #1022. Tätä käytetään nykyään paljon radanpuhdistusajossa milloin siellä, milloin täällä. Tässä veturissa on ns telex-kytkin takana.

- Ensimmäinen kuumeeton päivä. Ehkä tästä vielä selvitään.

Laitan tähän mun itseni uutena hankkiman veturin, joka kantaa numeroa 1001. Tässä on Märklinin uutta tekniikkaa, mm siinä on taajuusohjattu, harjaton invertterimoottori. Onhan tuo veturi jo kohta 6 vuotta vanha, mutta verrattuna muuhun, kymmeniä vuosia vanhaan veteraanikalustoon, tämä on uudenkarhea. - Olen potenut lämmönnousua ja mahavaivoja puolitoista viikkoa, ja lopulta menin tervauskeskukseen. Siellä määrättiin jopa kahta eri antibioottia, joiden kanssa mun tarvii tissuttaa seuraavat 10 päivää. Lueskelin lääkeselosteista, mitä kaikkia haittavaikutuksia niillä saattaa olla: metallin makua suussa, suun kuivumisen tunnetta ja ohimeneviä muutoksia näöntarkkuudessa tai kuulossa, lieviä mielialamuutoksia, huimausta, väsyneisyyttä, unettomuutta, ihottumaa, korkeaa kuumetta, veristä tai muuten vaikeaa ripulia, verivirtsaisuutta, ihon keltaisuutta, hengitysvaikeuksia, kurkunpään turvotusta, suun limakalvojen turpoamista...

Voi helkutti. Mä olen täällä yksin. Jos mä en tästä selviä, minut saa kärrätä suoraan Ekokemin ongelmajätelaitokselle Riihimäelle.

Olin viikko sitten Porvoossa taas huoltoja tekemässä. Maanantaina piti lähteä takaisin Turkuun, ja olin kotona joskus illalla myöhään. Olisin ollut aikaisemminkin jo, mutta Porvoossa olin mukana sikäläisissä joulujuhlissa. Siellä istuttivat minut pianon ääreen, eikä siitä niin vain lähdettykään. Otin kuvia radalla, ja tuli tällainen nätti kuva. Tämä kuva on otettu siltä osalta rataa, joka tullaan purkamaan ensi vuoden alussa.

#1007 öiseen aikaan tallilla. Muistan vieläkin yövuorot kemiantehtaalla. Kun laitos kävi hyvin, tunnelma tehtaalla oli erikoislaatuinen. Niistä ajoista syntyi yksi pikku sävellyskin, nimeltään Yövuoro. Se etenee rauhallisessa 6/8 -tahtilajissa. Tein sen ensi alkuun pianolle, mutta sen voisi sovittaa yhtä hyvin vaikka klarinettikvartetille.

Toin viime kerralla Porvoosta pari isoa veturia korjattavaksi. Tässä on Pikon tekemä Baureihe 01 itäsaksalaisversiona. Veturi on jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä sitä ole kohdeltu kovin hellävaraisesti. Tähän on jälkeenpäin asennettu Rocon digitaalilaitteet. Kun laitoin piuhat kiinni, kävi veturi kyllä aika hyvin. Menee tämä vielä varaveturina sen aikaa kuin moottori kestää, mutta sen jälkeen tästä riisutaan digitaalilaitteet ja laitetaan jollekin sivuraiteelle seisomaan jonkinlaisena muistomerkkinä. Se toinen veturi on Bachmannin tekemä amerikkalainen Electro Motive Division SD-45. Se on ulkopuolelta ihan ehjä ja vaikuttaa aika vähän ajetulta. Moottori kävi erittäin hyvin, ja jos muuten veturi on kelvollinen Porvoon radalle, Santa Fe:llä on monen vuoden työrupeama edessään. Veturissa on aika pienet pyörien laipat, ja se saattaa aiheuttaa kiskoilta suistumisia nykyisellä, huonokuntoisella radalla. Santa Fe:stä on kuva tuolla albumin puolella (Pienoismallit 2)