Sinä et neuvoisi noin tarkasti
Jos tietäisit miltä tuntuu
Kun pelkkä olemassa olokin sattuu niin paljon
Että sydänkin tuntuu lyövän vain
Koska ei osaa pysähtyä
Kun kaikki mistä elät kuolee kivun kautta
Kun kaikki mistä nautit syntyy kivusta
Ei, sinä et tiedä kuinka paljon itse viilletyt arvet voivat painaa.
Tunsin silloin joskus sylisi lämmön,
huuliesi pehmeän hipaisun ja käsiesi
liikkeet. Voi kun siitä on kauan kuin
edes katsoit minuun päin.
Voiko maailmani todella muuttua näin
pian? Voiko todella olla totta että
hylkäsit minut?