ajastus kietää kehää taas ja ei tule ulos tuskaa kummempaa...
voinen sanoa:
"Kadotettu
Kylmyys pureutuu minuun,
kiinni ja niin se jää.
Minuun kylmyys ainaiseksi jää.
Routa piirtää pimeän kukan
lasiin johon katseeni uppoutuu.
Tanssii hän haudalla sieluni,
sen jonka hän kadotti.
Hiljaa kutsun roudan kuulen,
kutsun ydintalven pakkasen,
kanssa poistun elämästä ikipimeyden.
Hiljaa kutsun hänen kuulen,
kutsun ikiyön valvojan.
kanssaan poistuu lapsi elämästä ikiyön.
Routa piirtää jälleen kukkasen,
jo poissa olen ymmärrätkö sen?
Kerran kun sieluni kadotit,
minut ikuisesti menetit.
Tanssi vihan tanssi haudallani pakkasen.
Routa piirtää lasiin kasvoni,
olin neito kylmyyden ja maan routaisen."
näitä tuntuu minulla riittävän.runoiksi puettavia ajatuksia.
kylmyydellä ja pimeydellä, Saatanan Morsian.