IRC-Galleria

Jotenkin kerrankin elämässänai olen osannut sanoa jotain oikealla hetkellä. Olla olematta ilkeä. Silloin ehkä syyttäisin itseäni. Sanoin kaiken mitä olisin halunnut sanoa. Muistan kun soitit minulle sinne Irlantii silloin ja kerroit, että Discon "Aurinko laski" tuo aina minut mieleen. Se jotenkin lohduttaa, että

"Rakastin sinua, toivon että muistat sen kuinka rakastin?
Vaan kaikkea muuta vihasin; niin tunsin, vaikka hymyilin
Kun uudet aamut toivat uudet pettymykset tullessaan...
Vaan sinuun pettynyt en yhtä kertaakaan.

Anna ajan mennä. ehkä saavut luokseni.
mutta älä kiirehdi minun vuokseni"

Sanoit että kuuntele se biisi, siinä on niin kuvattu mitä sinä tunsit mua kohtaan. Näitä tekstiviestejä kunlukee, kaikkea sellaista, että "en varmaa kerkee ostaa sitä jäätelöä, ku on kamala jono. rakastan. " niin tulee lämmin olo. Miten sinä osasitkaan ammatti-ihmisen huijata lähtemään siitä vakuuttamalla, ette tee mitään itselle. Mutta nyt sinulla on hyvä olla. Tommille ja Jounille en koskaan kerennyt sanomaan, että rakastin niitä, puhumattakaan niistä muista kaikista rakkaista. Sinulle viimeinen asia oli juuri se. Olin jo ovella ja tuli tunne, että on tultava sanomaan se. Annoin suukon sinulle sen jälkeen. Olit lämmin. Sunnuntaina et ollut enää lämmin kun kosketin kättäsi.

Kari, kiitos ihan kaikesta, niitä hyviä päiviä oli niin paljon enemmän kuin niitä huonoja hetkiä.Sanoit senkin, että et halua mitään muuta kuin tehdä minut onnelliseksi... Haluan kertoa kaikille, että teit minut kaikesta huolimatta enemmän onnelliseksi kuin epäonnelliseksi. Olen niin onnellinen joka hetkestä.

Vähän oli niitä ihmisiä, jotka ymmärsivät, miten minä aina taas palasin sun luokse, kun ne ihmiset eivät nähneet sitä sinun ihanaa ihmistä, jonka minä näin.

Sain sinulta elämäni ensimmäisen kuulani synttärilähjaksi. Se kuula vielä lentää pitkälle.