IRC-Galleria

Niin siina sitten kavi etta paatin lopettaa koko lentoemoilun, lopetin kurssin kesken ja lahdin kurssikaverini saanan kanssa ilman sen kummempia suunnitelmia Irlantiin. Taalla on ihan siistia, oon ollut nyt pari paivaa ja huomenna sitten soitellaan tyopaikoista. Eilen tapasimme pari suomalaista jotka ovat toissa IBM:lla ja sinne todennakoisesti mennaan toihin. Toivottavasti.

Joskus tuntuu ett oon seonnut, no ostin tanaan paidan jossa on printti: I live in my own little world, but it's ok they know me here. Heh, taalla siis aion nyt etsia elamaa ja elaa villia nuoruutta josta voi sitten vuosien paasta kertoa lastenlapsille. Dublin, paikka jossa eri kulttuurit kohtaavat, on jotain aivan muuta kuin mita kuvittelin, mutta ehka paljon parempaa. Kirjoitan lisaa kun olen saanut toita ja asunnon jostain kolosta, nyt asun hostellissa jossa tapahtuu ihan kummia asioita. Jees, moro!


-Halla

Täällä sitä on nyt oltu jo pidemmän aikaa, siis vähän yli kaksi viikkoa. Aika menee kuin siivillä ja olen ihan tosi hyvin viihtynyt. Opiskelutahti on rankkaa, huhhuh. Tänään oli koe, huomenna on kaksi koetta, ylihuomenna on koe, ja torstaina sitten todella iso ja tärkeä koe. Tähän mennessä olen oppinut ihan älyttömästi, siis ihan älyttömästi. Esim. lentokenttien koodit, ilmailuslangin,ilmailu ensi-avun, tulipaloista, lentokoneen rakenteesta ja vaikka mistä! Siis aivan sikana kaikkea, pää on liian täynnä tietoa, saa nähdä pääsenkö kokeet läpi.

Viikonloput on mennyt mukavasti juhliessa luokkakavereiden kanssa... Luokallani on italialaisia, espanjasta, saksasta, suomesta, ranskasta, itävallasta, irlannista ja portugalista porukkaa. Että on ihan värikäs joukko. Perjantaina oltii paikallisessa aiheuttamassa pahennusta.... Olut on liian halpaa ja varsinkin nuo italialaispojat on kovin ahkeria tarjoamaan viinaksia, kuten esim.tequilaa, mistä lie sitten johtuukin.... Heh, eipä taida olla taka-ajatuksia ollenkaan. 15. helmikuuta saamme sitten siivetjos saamme), sitten meidät lähetetään meidän valittuihin kaupunkeihin töihin. Minä menen valmistumisen jälkeen Ruotsiin, Nyköpingiin. Odotan innolla. Käyn tsekkaamassa sen paikan ensimmäinen päivä.

Tarkoituksena on vuokrata kimppakämppä kahden muun suomalaisen ja yhden portugalilaisen kanssa. Joten luvassa varmaan kymppikerho meininkiä.... Tai sitten orjan lailla raatamista. Mutta olen nauttinut todella paljon! Kirjoittelen lisää joskus....

-Halla

Ensimmäinen yksin viettämäni joulu. Olin töissä aattoillan, kävin kuokkimassa jouluruokaa töitten jälkeen "porukoilla" ja sitten ajelin kämpälle, iski ihan joulumasennus. Oli jopa yksi lähja avattavana. Uni tuli silmään yhden aikaan yöllä, sitten aamulla heräsin neljän aikaan tekstiviestiin, enkä saanut unta. No päätin olla ihana ja lähteä ajoissa töihin, kun ei ollut mitään tekemistä, niin ei tietenkään lähtenyt auto käyntiin. Soitin "iskän" sitten apuun häpeillen, kun jouluaamuna siihen aikaan pitää herättää. Kaapeleilla auto käyntiin, sitten painavalla kaasujalalalla tuhatta ja sataa töihin, jotta potilaat kerkeäisivät joulukirkkoon-kukaan ei sitten ollut edes menossa. Ihmeellistä kun ei tullut sakkoja. Sitten suoraan töistä hakemaan isoveljet Jypistä, ajamaan Saarijärvelle viettämään "joulua". Isäni kihlattu ihan tuiterissa siellä selittää... Voi vittu. kuuntelin sitä sitten koko eilisen. Ihan vähän meinasi hermot mennä.... Toinen veli myös aika hyvissä maisteissaan sitten loppuillasta. Vielä joku ihme tyyppi soitteli ja kysyi, että enkö enää rakasta sitä, mutta vähän on vaikea sanoa, kun ei tiedä kuka puhuu... Joo, joulu on perseestä.

-Halla

Voi miten on onnellinen olo! Eräs minun rakas ystäväni sai minut niin onnelliseksi sanomalla elämääkin suurempia asioita... Kiitos siitä! Jaksaa yön valvoa taas töitten merkeissä!

-Halla

Olen huomannut sen, että ei parhaimmaksikaan vannottu ystävyys ole aina aivan sitä mitä luulee. Tässä lähdön kynnyksellä muutamat ihmiset, joita olen todella arvostanut, joiden olen luullut minua arvostavan ovat tehneet ihan käsittämättömiä asioita! Siis sellaisia, joille ei löydä mitään selitystä, en tiedä...

Monta päivää olen jo miettinyt, olenko kenties jotain väärää tehnyt. Mutta eipä ainakaan tunnu yhtään pahalta lähteä, kun osa ihmisistä teoillaan ja sanoillaan osoittaa miten merkityksetön olen-päivastoin, tuntuu, että haluan pois ja pian! Kyllä tämmöinen tilanne osoittaa, ketkä minusta ihan oikeasti välittää, ketkä ei. Minä kyllä tiedän, että uusilla ystävillä ei voi vanhoja korvata, mutta uskon, että uudet ihmiset voivat tuoda jotain paljon enmmän, jotain pysyvää ja todellista.

Vielä viestiksi niille jotka ovat asianosaisia, jos luette tätä, en varmasti tule vihaamaan tai ajattelemaan mitään pahaa teistä, olen taas oppinut lisää ihmisen ailahtelevaisuudesta. Kyllä tämä elämä opettaa, tämä nyt on ollut vaan vaihe minun elämässäni, siellä jossain voin aloittaa alusta. Uusi vaihe, uudet ihmiset, osa kuitenkin vanhoistakin säilyy. Jyvät punnitaan akanoista.

Olen jo pakannut matkalaukut, heh, tuntuu ihan hassulta, mutta kuitenkin. Tosiaan on kiire pois täältä!

-Halla

Aivan fantastinen olo! vitsi ku hienoa! Aivan täpinöissää oon hoitanu asioita! Miksei tammikuu jo ole...?

Eilen olin itsenäisyyspäivää juhlistamassa etukäteen ja kyllä sieltä sellainen kahden tunnin itkurupeama tuli, un oli niin vaikee olo, kun kylälenkkiä autossa heitti ja tajusi että nää on näitä "viimeisiä" kertoja ku täällä on. Aika huippua! nyt pitää lähteä kaverin kanssa kahville, joten yritän taas joku päivä kirjoitella.

-Halla

Kauhee organisointi meneillääm, ihan hulluna pitää koittaa kaikkia asioita miettiä, kaikki pankkiasiat, verojutut, vakuutukset, rokotukset, osoitteenmuutokset, huhhuh... Tuntuu, ettei tuo flunssakaan enää vaivaa. Aika kivaa ja hienoa. Tavaroita olen jo alkanut tonkimaan, että mitä pistää kirpparille myyntiin ja mitä kaverit ostaa, kämpän olen irtisanonut...

Siltikään ei ole vielä sellainen olo että sinne lähtee jo kuukauden päästä. Saa nähdä, milloin asia todentuu. Ehkä sitten kun koira lähtee uuteen kotiin ja asunto on puolityhjä... Tai vasta sitten kun lähtöpäivä koittaa.

Ihan kummaa.... mutta silti niin hienoa. Tämä on kyllä unelmajuttu!

-Halla

Minut on valittu lentoemäntä koulutukseen!!!!!!!!! Aloitan siis tammikuun 9. päivä Saksassa... Hui. Aika ristiriitaiset on tuntemukset...Iik!

Tuossa tuli iltapäivä sitten vietettyä terveyskeskuksessa ja tietysti ajat myöhässä noin kaksi tuntia, joten tuli sitten ooteltua. Paleli ja väsytti... Unohtui tietenkin käydä ostamassa käärmeelle ruokaa, jää nyt sitte huomiselle sekin operaatio. Ei se tohtori tietenkään osannut sanoa mitään erikoista, joskus ihmettelee mistä ne toimilupansa hankkivatkaan...

No nyt sitten viisi päivää sairaslomaa ja koitetaan jos se menisi ohi. Aamulla taas kerran verikokeisiin ja sitten odottlemaan vastauksia. lääkäri jotain selitti mulle milloin mun pitää soittaa sitten tai soittaako ne mulle sieltä sittenkin... ? En kyllä ymmärrä, meni ihan ohi.

Ny alan vihdoin nukkumaan, jos saisin viiden päivän aikana kerättyä voimia kunnolla. Ainiin, tohtorisetä sanoi että lopeta tupakan poltto niin ei yskitä. Siis WAU. Enpä ole lääkäriltä saanut parempaa neuvoa ennen.

-Halla-

Ei lähtenyt hyvin käyntiin tää päivä. Mut nyt onkin maanantai... Ei sitä tosiaan kyllä nykyisin ole huomannut mikä päivä milloinkin on, kun on koko ajan niin sekaisin. Yli kuusi viikkoa jatkunut lämpöily ja siitä johtuva väsymys on kuluttanut ihan todella. Mutta tulipa nyt sitten viikonloppuna käytyä lentoemo-haastattelussa, ylihuomenna viimeistään saa kuulla pääsenkö. Jos kaikki menee hyvin, asun 9. tammikuuta lähtien viisi viikkoa Saksassa. Frankfurt, Ich komme! Oikeastaan aika pelottavaa. toivoo ihan perkeleesti että pääsee, mutta sitten taas ei toivo... Koska olen päättänyt lähteä jos pääsen. Mutta olen nainen, saan aina muuttaa mieltäni.

Pidän täällä sitten päiväkirjaa asian tiimoilta. Mutta kaikki on nyt auki.

-Halla-