Ulkona sataa, kuu loistaa, on jännää.
Jäätynyt meri sulaa, jää on kohta vain vettä ajatustemme pohjalla. Tuska kuolee, kaikki on hiljaista. Kuuluu tuhinaa.
Jotain mystistä tapahtuu ja kaikki muuttuu. Arki palaa ja pakottaa tuskallisesti takaisin vanhaan tylsyyteen. Minusta tuli taas syöpäläinen, se sama vanha, muuttumaton syöpäläinen.
Kuu laskeutuu ja aurinko nousee lännestä.