Tänään kemian tunnilla tapahtui supermassiivinen epäonnistuminen. Kaikki meni pieleen. Vielä edellisellä tunnilla haukuimme muita, mutta tänään tapahtui jokaisen kemistin pahin painajainen: julkinen häväistys. Ensin naispuoliset kemiaryhmän edeustajat eivät osanneet yksinkertaista tehtävää, jonka minä, aikamme moni puolisin uomo universale, ratkaisin yhdellä kädellä ja putkella. Seuraavaksi kuitenkin jouduimme sellaiseen liemeen, ettei edes jo yhden vuoden presidenttinä ollut Nicolas Sarkozy voisi kuvitella pahempaa. Suolahappo syövytti suurimman osan kemiakerhon itseluottamuksesta ja elitismin tapaisesta ylenkatsomuksesta. Tunnen vieläkin paloa sormieni välissä, jonne suolahappo lensi tai valui tai hinkkaantui. Epäonnistuimme kaikkein yksinkertaisemmassa, viimeisessä kokeen vaiheessa, jonka jälkeen oli ainoana vaihtoehtona tyttöjen vessan itkukoppi tai kokeen uusinta. Valitsimme uusinnan, koska Outi katsoi hempeillä, hamsterin, silmin ja kehoitti yrittämään uudestaan. Nyt kaikki onnistui, eikä kukaan tappanut itseään tai jotakuta muuta epämiellyttävää henkilöä. Onnistuimme ja lämäsimme työn vetokaappiin. HURRAA JA HULLABALLOOO!!! Onnistumisen tunnetta jatkui ruotsin tuntiin asti, jolloin Meussi sai kylmää kyytiä THE JENGILTÄ.
PS. oikeasti olen kemiakerhon heikoin lenkki ja olen mukana ainoastaan siksi, että olen säälittävä ja aina hukassa kuin Holopaisen Eero Ruotsissa vuonna 1982.
Hyvää kevättä kaikille höpönassuille!