Paluu arkeen, siis toisenlaiseen sellaiseen, kun sitä oli jo kahteen otteeseen tottunut erillaiseen. Ensiksi asuttiin Tallinnassa ja treenattiin joka päivä klo.9-16, joskus öisinkin. Asuttiin koko jengi isossa asunnossa lähellä keskustaa, hengailtiin, kokkailtiin, elettiin yhdessä. Sitten jengi oli jaettava kahtia ja edessä oli muutto laivaan. Oma jengi ehti kasvaa elintärkeäksi eikä draamaa jäänyt puuttumaan. Viikko tolkulla tasan samaan aikaan samat liikkeet ja samat ilmeet, mutta aivan kuin esittäisit ensimmäistä kertaa. Tosin, siltä se myös tuntui, jokaisesta showta sai juuri "sen jonkin" itselleen. Oli surullista huomata tekevänsä eräänä päivänä kaiken viimeistä kertaa. Sitä ei vain voinut käsittää.. Jouduimme jättämään oman laiva-kotimme. Kaikista vaikeinta oli kuintenkin seistä satamassa. Kun portit sulkeutuvat, jäädä toiselle puolelle. Sanoa hei kaikille heille. ..Ja yrittää sanoa se yhdelle. ..=,/