Aivan sama annatko kaikkes, vai et mitään;
Sama kohtalo äijien kanssa aina tuleman pitää.
Tukahdut siihen fiilikseen, joka nostattaa taivaaseen, kun näät ne silmät.
Ne sua katsoo palvoen ja vietät yösi valvoen, kunnes heräät tunteeseen, saitkin iskun sydämeen.
Ei oo paluuta entiseen, selvään ajatukseen, rauhan tunteeseen.
Se hetken aikaa kestää, jos sitäkään, kunnes uusi ämmä astuu kehään.
Tukehdut siihen tunteeseen, joka nostattaa kyyneleet, kun ne silmät on kylmät.
Ne katsoo toista palvoen, taas vietät yösi valvoen, heräät siihen tunteeseen; täysin paskaan fiilikseen.
Ei oo paluuta entiseen, selvään ajatukseen, ehjään sydämeen.