"Älä hei oikeesti mee"
Sanot kasvoillasi
kaipauksen piirteet.
Hymyilen kainosti,
tiedän että luet halun
silmistäni..
Kiedot kädet vyötärölleni,
katsot niin
lumoavasti.
Katseellas riisut
minutkin.
"Tällä kertaa kaikki ois
niin toisin"
Kuiskaat ja poskesi vasten
omaani painat.
Tuoksut huumaavalta.
Mun sydän alkaa
pamppailla halusta.
Lähestyt mun huulia,
tupakka tuoksuu
omillas..
Miten voisinkaan
vastustaa sua...?
Kiusaan itseäni,
annan sun leikitellä
lähellä mun huulia.
Pääset kerran lähelle..
-moukan tuuria.
"Sunhan piti olla
muuttunut"
Sanon, olen muka
suuttunut.
Et välitä mun
teeskentelystä, tiedän kyllä
että näät mun läpi.
Tavoitat vihdoin huuleni,
ensin unohdan
itseni, mutta todellisuus.
Se iskee
muhun sen verran
lujaa että sen myös
huomaan.
"Mun on pakko lähteä."
Ja niin taas,
niin kuin aina ennenkin.
Mikään ei ole nähnyt
muutoksen tähteä..
Siks mun täytyy lopullisesti lähteä.