IRC-Galleria

Jäämisen vaikeus

Sinua jää
näihin pölyisiin nurkkiin,
vällyjen väliin

Sinua on
tahra kahvikupissa,
leivänmurut keittiönpöydällä
suihkuverhona kietoudut minuun,
puhut minut uudeksi

mutta mitä jää
kun sanat siivotaan
- mitä minusta jää

~*~*~*~

sanonko tän ääneen,
vai olenko vain hiljaa?
annanko vain elämän
niittää
mun sydämen viljaa?
uskallanko,
kertoisko,
sanoisko kerranki niinku tunnen?
vai jätänkö vaan siihen,
niinku aina.
jätänkö sen pienen sanan,
ja haudon sisälläni kaiken.
jätänkö vai sanonko?
sanonko vai jätänkö?

~*~*~*~

on aika kääntää uusi sivu,
laittaa lipastoon vanhat kuluneet lehdet,
sivut joiden kulmat on käpristyneet,
sivut joiden tekstit on jo kulunu kaikesta tunteesta.

on aika ottaa uusi askel,
unohtaa menneet,
paskan elämän tuomat paineet.
on aika kattoo eteenpäin,
nousta itsesäälistä,
nousta pettymyksistä, suruista,
päästä eroon sisäänpäin kääntyneestä vihasta.

aika irrottaa ote menneisyyden haamuista,
menneisyyden ilkeistä asioista:
"turha surra läikkynyttä maitoa,
pyyhi se pois,
ni sitä ei oo"

niin mä teen,
pyyhin menneisyyden,
pyyhin paskat ajat,
pyyhin kaiken mikä muistuttaa mua mustasta..