IRC-Galleria

Minä huudan kurkkuni tyhjäksi,
asiat joista kukaan ei ole kuullut.

Eikä tarvitse kuullakkaan.

Huudan ne hiljaisuudelle,
seinille jotka loistavat pimeyden mustaa
valoa, mutta se ei tuota minussa
pelkoa.

Kissa raapii ovea, maukuu surullisemmin
kuin koskaan ennen.

Luut kalisevat toisiaan vasten,
lihakset haurastuvat päivä päivältä.

Minä haluan sanoa että voimat loppuvat,
mutta minä en jaksa,
minä en kehtaa.

Väittäkää minulle, että kyyneleeni ovat
onnen kyyneleitä,
että tämä säälittävä kipu tuo onnea.

Minä uskon teitä.

~~~~

Sano kannattaako riskeerata.
Sano onko se sen arvoista.

Pallo on minulla,
johdot ovat käsissäni.
Mistä minä tietäisin,
mitä niillä tulee tehdä.

Turha jauhaa paskaa,
turha jaaritella.
Se ei johda mihinkään.
On olemassa helpompiakin teitä,
kun vain lakkaisi aina astumasta harhaan.

Haluan antaa asioiden olla,
siirtää vastuun muille.
Asiat ratkeavat itsestään,
tarpeeksi kauan kun odottaa.

Voisin yrittää heittää pallon koriin,
mutta en kestä epäonnistumisia.
Perfektionistina olo ei ole helppoa,
kaikki päättyy aina katkeruuteen.

Parempi olla riskeeraamatta,
parempi jatkaa eteenpäin.
Mikään ei ole sen arvoista,
että kannattaisi heittäytyä,
antautua virran vietäväksi.
Aina on olemassa mahdollisuus,
ettei pysykään pinnalla.

~~~~

Silloin luulin, että epäonnistumisien jälkeen
on pakko onnistua.

Nyt alan parantua luulotaudista.

~~~~

Juu, sit joku öttimönkiäinen vissiin oli tullu huppelissa kottiin ja yrittäny tehä ruokaa..

*hohhoijjaa*