IRC-Galleria

Uskon liian sokeasti sinuun
käänsitkö selkäsi kysymysten tähden?
Muutinko sinua kuitenkin
vai muutitko sinä minut

Armahdetaanko niitä, jotka
eivät voi tietää ajastasi

Entä maailmat, toiset kolmannet
kun minun tuskani kasvoi
omasi ylitti, etkä kestänyt
Ennen kuin minäkin teen niin
käännätkö itsesi pakoon itseäsi
omaa luomustasi - minua

Jatkaako kukaan hengitystä
kun minä tukehdun virtaan
entä menetkö sinä kuoreesi
omani tuhoutuessa lopultakin
Ennen kuin annat ymmärtää

Kuvittele, olin niin lähellä
pakotit poistumaan joka tapauksessa
vaikka se oli itsestään selvää
Palasin kuollakseni uudestaan
etkä tunnu osaavan sääliä

Peilikuvasta tuli liian täydellinen
minun sanani puhuivat puolestasi
tuskasi muuttui omakseni
Ja lopulta peräännyit kauaksi
oman kaltaisesi tullessa esiin

Langetan kirouksia itseni ylle
ja kuka niitä tottelee sitten
entä mitä tapahtuu sivullisille
Mitä jos ottaisit vastuun
niin juuri - sinun teoistasi!

Komenna mitä komennatkin
mutta muista, että minäkin
osaan nähdä ja tuntea
Aiemmin olisin menettänyt järkeni
ja edelleen säikeeni tekevät kuolemaa

Entä mitä janoon tulee
kiedoin käteni hiljaa ympärillesi
sain maistaa kiellettyä luvallasi
Miksi itkin? Säälin sinua
vihasin silloin jokaista tekoani

Annettuasi toivoa, loit epätoivoni
ruokit vain lisää hulluuttani
kumarsit väärälle alttarille uhraamaan
Kuinka paljon tajusit menettäneesi
hiljaisuuden vallitessa sinäkin itkit

Ymmärrän liian hyvin tunteet
tulkitsen vaivatta ajatuksetkin
mielelläni minä sulkisin pois
Vaan sinä kahlitset yhä
kidutettua mieltä vainoat

Kuten ennenkin, olet vaiti
luulet että niin on hyvä
paeta totuutta viimeiseen asti
Onko se reilua rakkaallesi
luulla ja pitää turvana

Minä jos kuka tajuan
enkä lainkaan tunne
Sinä luulit liikoja itsestäsi
minä tein kuten uskoit

Entä sitten kun arvet
ovat verestäsi tahrineet sanat
lahkeisiin hukatut, latinan taideteokset
Unohdat helpommin hyvän kaikesta
kuin väärin ymmärretyn pahuuden

Minä annan anteeksi - jos hyväksyisit
en tiennyt että et osaa
ruumiillistun vain upotakseni maailmaan
Sinä omistit minut aikasi
minulla on kuitit tallella

Lumetta on turhaa pelätä
antaudun lopulta kuitenkin puremalle
taistelu olisi siis joka tapauksessa turhaa
Vaan mitä sinä tekisit
kun olen Pandoran avaimien vartija
ja antaisin sinun voittaa

Pettäisitkö taas, kiertääksesi häviön
jotta tuntisit vain eläväsi?