IRC-Galleria

Pieni ja viaton tyttö,
jonka sydän liian aikasin riistettiin,
istuu nyt jäisellä puiston penkillä.
Yksin.
Kello on jo yli puolenyön,
puistossa ei ole muita.

Tyttö huokaa hiljaa ja sulkee silmänsä.
Hän kuvitelee edessään sen joka rikkoi kaiken.
Hänet jonka piti välittää..
Tyttö näkee mielessään kaiken sen mitä tapahtui pojan kanssa.
Ne kaikki katseet, hymyt, naurut ja kosketukset..
Ja ne kaikki kyyneleet jotka tyttö vuodatti pojan vuoksi.

Tyttö avaa silmänsä,
kyyneleet valuvat poskilla.
Pystyykö niitä muistoja ikinä unohtamaan?
Ne satuttavat ja vaikuttavat liikaa.

Tyttö havahtuu ajatuksistaan,
kuulee askelia selkänsä takana.
Hän ei hievahdakaan,
katsoo vain suoraan eteensä.
Tuntee kädeet hartioillaan,
vieläkään hän ei käänny vaan sulkee silmänsä,
jottei kukaan näkisi tuota haavoitettua pientä olentoa..