IRC-Galleria

Miltä se tuntuu,
kun hän koskettaa sua?
Miksi mietit silloin mua?
Miltä se tuntuu?

Mietin, miltä susta tuntuu,
kun kuu ja tähdet loistaa
ja stereot meidän kahden biisiä
kolmannelle toistaa

Se mille naurettiin,
hän hiukan hymyilee, teeskentelee
Kun sinä huomaat sen,
hän syventyy sanomalehteen

Hän päälläsi lepää
ja ylempää katsoo sua
Miltä se tuntuu,
kun sinä ohitat hänen katseen
ja katosta etsit mua?

Sinä lahjaksi häneltä sait pyjaman keltaisen
minä tiedän sen - nukut alasti mieluiten
ja värisi on punainen

Miltä se hänen kanssaan tuntuu
minä sentään katsoin silmiin?
Miltä se tuntuu,
kun hän tekee sulle hyvää
muttei itse ole läpinäkyvää?

Miltä se tuntuu,
jos sulla valuu kyyneleet
hän luulee, että ne liittyy onneen
Ja sulla valuu kyyneleet - ei ne liity onneen
Siltä se tuntuu
Miltä se tuntuu?

Mietin miltä susta tuntuu,
kun olet allapäin
ja hän hehkuttaa,
mitä töissä sai aikaan
ja sinä halusit olla vaan

Sait kaulaketjun kultaisen
ja tunsit, että voit kuristua siihen
Vaihdoit tilalle hopeisen
minä joskus ostin sen

Kahvikupissa vieraan
nimen painettuna näät,
heität sen seinään
ja sitten sirpaleiden perään
huudat mun nimeä

On kurkussa paha pala
ei se lähde millään pois
Miltä se tuntuu,
kun liian kireään häähuntuun
hän pukeutuu – miltä se tuntuu?

Kun kuivalle maalle hukkuu,
ja hän vieressä vain nukkuu
Miltä se tuntuu,
kun haluaisit kuiskata hiljaa
ja hän sanoo – puhu kovempaa

Miltä se tuntuu,
kun hän sinua koskettaa
ja se on alkanut koskemaan?
Miltä se tuntuu,
kun mietit minua
ja mietit – mietinkö sinua?
Miltä se tuntuu?

Ja sulla valuu kyyneleet
hän luulee, että ne liittyy onneen
Ja sulla valuu kyyneleet - ei ne liity onneen
Siltä se tuntuu
Miltä se tuntuu?

Siinä unessa löin sinua.
Löin sinua lujaa ja pitkään.

Alistin sinut polvillesi,
runnoin otsasi ja sormesi.

Nauroin ivallisesti
samalla kun sinä anoit armoa.

Minulta.

Otin sinulta pois luulon,
että sinä olisit muita parempi.

Sain sinut jopa itkemään.


Mutta silti minä olin toisten,
ehkä itsenikin,
silmissä uhri.


Ja nautin sinun lyömisestäsi.

kylmä pöytä alla kämmenein
ja huokaus niskassain
lukitsen katseen ja vedän suun suppuun
ihmiset ympärillä
muuttuvat tummaksi massaksi

valokeila säpsähtää reidelleni
jossa kätesi lepää
silmäkulmasta näen etteivät kasvosi värähdä
pysähdyn

raivo leimahtaa
se sinkoaa varpaista suoraan kaulasuoniin

hymähdän
käännyn ja ojennan käteni leuallesi
suutelen poskipäätäsi

''ethän koske minuun enää ikinä'' kuiskaan hellästi

kynsieni ote saa leukaasi verijäljet
ja katseeni kurottuu jälleen seinään

Mistä alottaa, pitkä tarina takana,
vielki pelottaa tuunko erottaa,
todellista ja unta toisistaa,
silloin kauan sitte oli yksin ja täysin tolaltaan,
kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
kaikki mitä olin kokoon saanu elämä otti pois mitä antoi,
ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti varmasti miettimään,
haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään,
yhen matkan varrella kiertämään mutkii,
ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän.

Kaikki muuttuu se on elämää tätä,
elämä pettää, mut ilman se ei jätä,
rakkautta, sitä mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä.

Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa,
ne teki musta uhrin aina uudestaan vaikka,
toiveet oli jo tulevaisuudesta harmaat,
ainoo syy miks jaksoin oli nää rakkaat,
sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa,
yritin ymmärtää miks alas aloin vaipua,
tunsin kaiken niin selvästi iholla,
et luulin etten pysty enää itkeä ilosta,

välil aina pysähdyn, what i have got yo,
hope so, erinlaista laifstailii onjoo,
kynttilän liekki se syttyy taas uudestaan,
katon sitä pää pystys, pystyn sen tuntea,
oon nyt valmis, mitä tulee eteen sitte,
ei oo välii vaikka veisi sitte tieni minne,
pieni virhe taikka oikee pilke silmäkulmas,
opettaa mua pitämään,
viettii siihe minkä lupaan.

Kaikki muuttuu se on elämää tätä,
elämä pettää, mut ilman se ei jätä,
rakkautta, sitä mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä.

Kaikki tää olikii vaa harhaa, mä löysin onneni,
enkä enää nähny pohjaa,
tapahtu nii paljon väärää, mut ne ei pystyny
tappaa mun valtavaa unelmien määrää,
mä pysyin vahvana vaik oli vaikeeta,
mun sisäl sielu se kaipaa rakkautta,
se on se juttu mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä.

Arvet usein silloin jää,kun sitä vähiten odottaa.
niitä on vaikea parantaa,vaikka kuinka tahtoisi unohtaa.
niin mäkin haluaisin sun sisintäs koskettaa,
mutta et mulle mahdollisuutta tahdo antaa.
En ole enään vahva,enkä jaksa yrittää.
Päästän sut menemään,vaik` jälki sydämmeen jää.
Ehkä jokin meidät joskus vielä yhdistää,
mutta nyt on pakko jaksaa ja jatkaa elämää.
En tiedä mikä on lopullinen määränpää,
mut nyt siipeni avaan ja lähden lentämään.

Oot just sellanen,
Jota en olis kuvitellu.
Oot se paskiainen,
Miks sun kaa oon jutellu ?
Oikeesti, ei kannata sanoo pahasti,
Et välttämät koskaa saa mult anteeksi.
Mä tiiän milt tuntuu ku haukutaan,
Mä tiiän milt tuntuu ku liikaa tahdotaan.
Mut sä liikaa ylitit sen rajan,
Mä puran meijän ystävyyden rajan.
Sä OLIT mulle tärkee,
Nyt sus ei oo enää järkee.
Suhun oikeesti luotin,
Mut sä vaa paskaa tuotit

en viittis rautalangasta vääntää
enkä liian kovakourasesti koskee
mutta joudun sulta niskat nurin kääntää
jos sä yrität soittaa mulle poskee

tää on mun mies pysy kaukana siitä
eikö riitä että yhdesti varoitan.

Kiinni jäit!
Koska luet tätä tekstiä,
se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida.
Kommentoi ihan mitä haluat,
mutta ei mitään ilkeää.
Sen jälkeen laita tämä teksti omaan blogiisi
ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat.

=D

"Jos pidät minusta lupaat
poimia minulle kaikki
tuikkivat tähdet tummalta
taivaankannelta. Jos pidät
minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta..
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia."

- Tove Jansson

~~~~

Eilen kävästiin pitkästä aikaa perhelounaalla :)

Kiinalaisessa käytiin porukalla syömässä, oliko meitä 9 ihmistä :)

Hyvä fiilis oli ja ihan suhtkoht hyvvää ruokaakin :D

.. minä olin tosin taas sen kuskin roolissa ::D

Nooh, eipä tuo haitannu :)

.. hmph, taas tuli nälkä.

Pieni tyttö sisälläs itkee.
Se yrittää olla vahva,
mut se ei kohta enää jaksa.
Tyttö pelkää elää,
koska jokainen päivä on kärsimystä.
Se käpertyy nurkkaan piiloon,
jottei tuska ja paha olo löytäisi.
Mutta ne löytää, joka päivä,
uudestaan ja uudestaan.
Ehkä jonain päivänä
pientä tyttöä ei enää ole.
Se väsyy ainaiseen tuskaan
ja päästää irti elämästään.,