Katseesi on liian, ja hymysi enemmän
mikään ei sovi luokseni sinun suustasi,
poltat sormiani
Minun on väkisin naurettava
SINULLE
on pakko lyödä sydäntäsi
Pelkäät minuun sattuvan
Kyllä sattuu,
vähän niin kuin kirjastossa...
Mutta kulta, sinä murenet enemmän
Anteeksi etten kykene parantamaan arpia
vaikka kahvikuppi todella lämmittäisi sinua, sillä minun sormeni ovat aina kylmät
'
Olen raajarikottu narkomaani jaloissasi
'
En voi hengittää
Joten naura sinä joskus minulle,
että osaan päästää koukuista, joissa roikun selkä verellä
Irti hänestä, jota emme tunne huomisesta eteenpäin, ja se en ole minä