IRC-Galleria

Sinä olet aurinko
minä olen kuu
sinun valosi lämpöinen minusta heijastuu
tämän kesän päivät ja yöt me taivaita
matkataan
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme uskotaan
kun sinuun sukellan et hukuta minua
kun lennät korkealla en kadota sinua
kaikki taiat kesäyön me yhdessä todistetaan ja
joka hetki yhä syvemmin toisimme kietoudutaan

Kesää yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu

Tämä hehkuva maa jonka Aurinko lämmittää
sen lempeä kuutamo aina yöksi viilentää
nämä kesän päivät ja yöt ovat meidän tarinaa
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme rakastutaan

Kaunis sinitaivas valkopilvineen (pilvineen) tai yön tumma vaippa
kaikkine tähtineen (tähtineen)
taikovat unelmia joihin yhdessä kurkotetaan
salaisimpiin satuihin sinun kanssasi sukelletaan

Kesää yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu


KIITOS PIIA <3

Suuria sanoja,
liian kovia mun korville.

En tienny mitä menetin
kunnes kerkisin kaivata niin kovaa
että päässä räjähti

unta-kuvittelin

ne valheet ja sadut,
kipu tiskillä.

tunteena paperilla
sanoista sydämeni tunnoton

~~~~

Vereni sinulle vuodatin
huutosi sattuu korviini

Silmissäni kyynel
kohta jo poskelle valuu

Tyhjistä sanoista muodostettu kiljunta
raivo,taisto,raapiminen

Puristaa niin kovasti.

Valheesi eivät auta ketään,
huutosi ei hyödytä,
taisto ei lopeta riitaa,
kyntesikin ovat aina lyhyet ja terävät.

kiiltää peilin lailla
koskee niin kamalasti.

Vuodetkaan eivät takaisin anna ottamaansa.
Suru silmieni liian pohjaton.

~~~~~

Mitä voin tehdä
että saan sinut
huomaamaan
mitä voin sanoa
että saan sinut
huutamaan,
huutamaan kivusta
huutamaan tuskasta
minkä minulle aiheutit
revit minut palasiksi
aina uudelleen
ompelit minut yhteen
keinutit turvallisuuteen
tuhoat sitten henkisesti

vedät töpselini irti seinästä

~~~~

äh , tuskasta taivaisiin on elämän tie.


...?

'

Mitä hittoa minä nytten teeen ..?

Jos minulla olisi kaikki
valta,
kiinnittäisin sinut
tuohon pihaporttiin.
Katselisin kuinka
seisoisit siinä,
hämmentyneenä,
miettien mitä seuraavaksi
keksisin,
vai antaisinko vain olla,
vailla huomiota.
Jos minulla olisi kaikki se valta,
tietäisit... tuntisit,
miltä minusta tuntuu.
Anna minun jo olla.


lievää katkeruutta.

~~~~~

Sinä olet
ikioma nousuhumalani.
Seuraavana aamuna
taas lupaan
ei koskaan

*kheh*

~~~~~

kohmeloajatus..

Sinun hymysi hänelle
kurjuuden maksimointia
krapulaisena päivänä.
Kädet täristen kaadan
keltaista jaffaa
ja mietin kenen sisällä
olit viime yönä.

*huoh*

~~~~

Jos
olisin jotakin aivan muuta.
Jos pyyhkisinkin elämäni
historian,
sulkisin pois
ja lakkaisin olemasta minä.

Etkö ymmärrä....
rakkaus ei sanele ehtoja.

Älä sinäkään...

Väsyneet silmät
tahtomaton olo
haluaisi vain käperyä piiloon
uppoutua
uniin

Puen ylleni
hymyilevät kasvot
suoran ryhdin
ja asenteen

tästäkin tulee vielä hyvä päivä

"Mä tahdon että joku pitää kiinni,
kun mä yritän lentää."

Normaali on kirosana, hyvät ihmiset. Olen kuka olen ja muuksi en muutu, en ainakaan tietoisesti. Pysäkit vaihtelevat paikkojaan, ja minä kuljen niiden perässä vielä kauan.

"Mä tahdon saada ihmiset miettimään asioita ja saada ne tuntemaan jotakin."

Mä tahdon kertoa sulle tarinan. Se ei ole kaunis, mut ei kai kovin rumakaan. Sun täytyy vain osata lukea rivien välistä.

Mielenkiintoisimpia asioita ovat ne, jotka pelottavat eniten.

"Pitää tarttua kiinni hetkeen jossa elää ja vetää täysillä. Koskaan kun ei tiedä, vaikka seuraava päivänä kuolisi. Voisi sanoa että on ainakin elänyt ja nauttinut niin paljon kuin on vain kyennyt."

*huoh* lauseet vaan kiertelee ympäriinsä mun pienessä päässä..

MIKÄ MINÄ OLEN ?

Minä tiedän olevani
peilissä kasvot eivät ole minun
silmissä vain sataa
paperin sirpaleita

Huudan itkeväni sinua
olen särkymätön ellen
itse riko

epätäydellinen

Enemmän tahtoisin
olla se joka uskaltaa
olla tässä ja
kääntää posken

Osaan puhua ilman puhetta

~~~~~

Usein luulen että kuolen
pelkään etten sittenkään
olen olemassa tämän hetken
sitten nukahdan

Haluan koskea järven pintaa
vielä kun haikarat odottavat
lapsi tuodaan ovelle
minä huudan ilman syytä

Olen riippuvainen asioista
joista en tahtoisi
mutta mitä olisi maailma ilman
vihaa ja rakkautta

Hukun savuun unohtaen
voisin olla kuka vain
kun yrittäisin kirjoittaa
edes totta valheista

Runoissa maalattuna
maailman pienin unelma
kuka sen näkee paitsi minä
olen piilossa kirjainten takana

~~~~

Kirjaimissasi katkeruutta
toivoton tapaus
haluaa saamattoman
otuksen lankakerällä

Siellä tiedetään kyllä
mihin kaikki johtaa
kukaan ei uskalla
sanoa sitä vain ääneen

Olisit sinäkin surullinen
kuulisit likaisia huutoja
omasta suustasikin
itkisit iltaisin

Silti haluat vain hänet
kukaan muu ei osaa olla
tarpeen tullen yhtä
hiljaa


Kun haluaa viereensä vain sen yhden ja ainoan.


*huokaus*

Aivan. Niinpäniin.

Tässä sitä aamukahvia hörppiessä mietitään,
miten helvetissä tätä elämää eletään..

Menneisyyteen palattava
eikä ovea saa kiinni
tyttö sinä olet luuseri
pahimmasta päästä

jos voisin kadota ja unohtaa
olisin onnellisempi kuin muut

Kaksi miinus yksi
sattuu enemmän kuin uskookaan
saisin joskus tuntea vähemmän
nähdä enemmän sinusta

Missä täällä on takaovi ?

Mikä minä olen kellekkään sanomaan,
miten täällä eletään ..
Kaikki elävät kuin lehmät pellossa,
mikä minä siihen olen puuttumaan.

Kun kohmeiset sormet kurottavat tukkiakseen henkitorvesi,
sinäkin toivot olevasi ihan missä tahansa muualla.

*huoh* ja sitte ku ottais itestään vielä selvää ..

"Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa..."


oikeasti olisin mieluummin syönyt vaikka käpyjä.

ON PERJANTAI..

Katson kädessäni olevaa pulloa,
kaikki näyttää yhtäkkiä niin hauskalta.
Ystävien lämmin seura tai paremminkin
makean litkun huumaava vaikutus
syypäänä tähän olotilaan,
joka on petollisen ihana.

Kuka nyt muka puhui eilisestä
ja hittoako minä huomisesta
luvattomalla tiellä kuljen tanssien
vajonneena unohduksen autuuteen,
mutta katkera huominen tulee kyllä
ja todellisuus lyö vasten kasvoja.

Aamuauringon polttavassa valossa
ja omatunnon kiljuessa korvaan
voin todeta katkerasti hymyillen,
että olen yhä elossa tässä maailmassa.
Arki jyskyttää oven saranoiltaan
hiljaisena odotan sen viimeistä päivää

Älä.

Mua pelottaa.
Ovatko he oikeassa?

Tulenko taas pettymään.
Onko kaikki vain unta ollut?
Melko kaunista.

Ei,
Älä satuta.
Älä revi siipiäni,
Älä kisko mua alas.
Älä vuodata vertani.

Älä jätä mua yksin.
Ei noiden paskiaisten sekaan,
Jotka repii mua pala kerrallaan.

Kerro mulle totuus,

Anna mulle takaisin se lämpö.

Lämpö jota vielä joskus aikaisemmin tunsin...

Älä valehtele,
Olet liian tärkeä.

Älä riko luottamusta.

~~~~

Hei,
juuri sinä.

Saanko rakastaa sinua tänään?

Saanko kylmän auringon noustessa sulkea sinut syliini,
pahan olon tullessa itkeä rintaasi vasten?

Hei,
juuri sinä.

Uskallanko luottaa silmiesi sanomaan,
sydämesi sykkeeseen,
sylisi polttavaan lämpöön?

~~~~

Mistä tiedän ovatko tunteesi aitoja,
ovatko eleesi vilpittömiä?
Etkö vain halua loukata,
eiväthän sanasi ole tunteettomia?

Pitäisi vain nauttia sinusta,
eikä pelotella petoksella.
Oppinut olen kokemuksista,
he osasivat valehdella.

Yritän olla rehellinen sinulle,
ja näyttää oikeat tunteeni.
Nyt kun olet niin paljon minulle,
mikä on mun merkitykseni?

Nyt kun olen saanut kokea tunteesi,
menettäminen liikaa sattuisi.
Kun olen kuullut kaikki sanasi,
en lähtöäsi ymmärtäisi.

~~~~

Pitkiä katseita

kahdenkeskeisiä hetkiä

yhteisiä salaisuuksia

Voinko tehdä päätelmiä?

Uskallanko tehdä sen
mitä niin kovasti
HALUAISIN

Olisitko sen arvoinen?
Olisinko sinulle sen arvoinen?

Entä jos sinä ottaisitkin ensimmäisen askeleen
kohti yhteistä arkea
kohti tulevaisuutta ?

sinun huultesi kaarta
sormella piirtelen, kiusoitellen

huuliltasi suudelmat,
poimin nauttien, yksitellen

vartaloasi tutkin hivellen
huulillain lopulta tunnustellen

ihoasi kyyneleeni kostuttaa
ilosta syntyvät, kun sua rakastaa saan

sinut löysin, en aikonut varastaa
olet tähteni, kaikkeni päällä maan

rakkaani tule lähemmäs, niin näytän sen
kuinka kaunis on sanoma, ikuisen rakkauden