Suuria ajatuksia pienessä päässäni. Kova taustamelu hukkuu mielen huutoon. Mitä maailma sisältää!! Onko kaikki pelkkää tyhjää. Kun sitäkään en voi millään ymmärtää. Huudan pimeyteen ei kaiku sieltä mulle vastaa. Kasvoni jääkylmällä vedellä kastaa.
Taivas… Katson kohti väritöntä kuuta. Onko jumala siellä… kalpea. Tahdon menettää kontrollin. Mutta pelkään… Onko minussa mitään pysyvää!! Kuva jumalan eli kaltainen. Jumalankaltainen. Jumala itsekin. Vai vain lumekuva jonkun pään. EI MIKÄÄN OLE JÄRKEVÄÄ! Te olette kaikki typeriä, jotka, elätte elämäänne tälle maailmalle. Tämä on vain yksi pääkaupungin bussipysäkki. Yksi niistä niin useista, todennäköisesti loputtomista…
PASKAAAAAAAA!!! KALJAAAAAAA!!! SELVÄNÄ HALUAN HUMALTUA: HUMALASSA SELVITÄ. IKUINEN HUMALA. VETTÄKIN SELVEMPÄÄ!!! AJATUKSEN ANNAN IKKUNASTA ULOS USKOMATTOMAN KORKEALLE LENTÄÄ IKUISUUKSIIN TÄHTIIN JA METEORIITTIEN ROSOISELLE PINNALLE AURINGON LIESKOIHIN JA TIILISEINÄN MUURATTUUN HARMAASEEN LAASTIIN!