Tänään olen siis virallisesti seurustellut kolme vuotta ja vieläpä saman herran kanssa. Enpä olisi kyllä ikinä itsestäni uskonut. Tai toisaalta en kyllä olis Jonista uskonut että se näinkin kauan on minua jaksanut katsella! Tosin perustelin sitä eilen Jonnalle, että kun Jonilla on todella huono näkö niin se varmaan sit vaan kuvittelee et moon tosi kaunis ihQ daa :D Saapi nähdä että mitenkäs sitä tästä eteenpäin sit mennään... Tosin mä oon jo niin tottunu tuohon möhlään ja se on jo niin itsestään selvä asia mulle et vois olla hyyyyvin outoa jos ei yhtäkkiä oliskaan ketään jolle raivota, ja huutaa, ja mököttää, ja ketä pusutella, ja halia, ja vittuuntua jos ei saa halia, tai pusua, tai kenen kanssa voi aina ottaa kuppia ja sitte loppuillasta örveltää ihan rauhassa ku ei tartte miettiä et mitäköhä se musta ajattelee yms. Tai jos ei enää ikinä pääsis sen kananmunan kyytiin (siis auto :) eli ei mitään irstaita ajatuksia :D Siinähän sitten kestätte meitä kahta, ku ette muutakaan voi :D
Nyt tähän loppuun vielä, et kiitosta kulta näistä kolmesta erittäin mielenkiintoisesta vuodesta ja kaikesta muustakin! Vaik välil tapellaankin (aika useinkin) mut eipähän ole meidän elämä ainakaan tylsää :D