aamu on jo tuloillaan
kuu vetää vielä viimeiset henkäyksensä
ennen kuin työntyy syrjään auringon edestä
aikaa ei ole paljon
kuoleman tuoja painaa taskussani
lähes yhtä paljon, kuin raskas taakka sydämelläni
tiesin
istut sielä missä aina ennenkin, rakkaani
et huomaa tuloani
hyvä niin, en kestäisi katsoa viattomia silmiäsi
laukaus
veripisarasi tanssivat surutanssiaan
viattomalla hangella
kaipuun kyyneleet vierähtävät poskelleni, jo nyt
olet poissa, ikuisesti
ajatukset alkavat jyskyttää päässäni
oi miksi, miksi
se mikä ajaa ihmisen kamaliin tekoihin
ei välttämättä ole viha ja kostonhalu
-vaan rakkaus ja epätoivo
laukaus
veripisarat jatkavat surutanssiaan
viattomalla hangella
auringon ensisäteet hyväilevät ruumiitamme
miten valo saakaan asiat näyttämään kauniimmalta