joskus tuntuu siltä
kuin me emme hallitsisi itseämme
emme olisi oman onnemme herroja
jokin ylempi voima meitä liikuttaisi
kuin räsynukkeja narunpäässä
tunkisi piikkejä sisällemme
harjoittaisi woodoota
ja katsoisi kuinka me kärsimme
yksi pieni nykäisy
ja koko maailma on sekaisin
pelosta
ja sitä pelkoa
ei pääse mihinkään pakoon
vaikka juoksisit henkesi edestä
niin pitkälle minne et jaksaisi
kauemmaksi kuin kukaan ikinä
sitä et pääse pakoon
meillä ei ole muuta toivoa
kuin katkaista meitä ohjaavat narut
ja tehdä niinkuin on oikein
tehdä kaikki yhteistyötä
ja parantaa "maailmaa"
jos sille enää mitään voi tehdä