IRC-Galleria

mitä tehdä kun selän kääntäessä
elämä puukottaa selkään
tappaa, murhaa

elämää ei voi syyttää murhasta
sitä ei saa päästää niskan päälle
sille ei saa antaa puukkoa

entä jos elämä hyökkää toisella tavalla
potkii päähän
kaataa seinät päälle

tai sitten se piiloutuu
ja kun kerrankin näyttää menevän hyvin
se hyppää nurkan takaa
ja pelästyttää ikävillä puolillaan

elämä
-on aina arvaamaton

etsin sisäänkäyntiä taivaaseen.

olet puhkaissut silmäni niin etten näe että taivas on
aivan vieressäni.

olet täyttänyt korvani itkulla niin etten kuule kuinka
enkelit kutsuvat minua.

olet kovettanut käteni niin etten tunne pehmeitä pilviharsoja taivaan portilla.

olet täyttänyt suuni myrkyllä etten voi huutaa apua
jumalalta.

olet riistänyt ristin kaulastani ettei sieluni pääse rakkaitteni luokse.

kuolen taivaan rajalle.



(vanhaa tekstiä)

sydämeni on kuin salaisuuksien syvä meri
pohjasta löytyvät ne kaikkein vahvimmat tunteet

joskus pintaan pulpahtaa salaisuus tai kaksi
ja aina ne vuotavat eteenpäin kuin kyyneleet poskillani

silloin tahtoisin hukuttautua mahdollisimman syvälle,
syvälle sydämeeni ja miettiä mitä olisi tuolla kaukana aaltojen takana, kaukana ulapalla

ehkä siellä on uusi elämä, rakkaus, luottamus
tai sitten niitä ei ole kuin minun sydämeni syvyyksissä

"hyvää huomenta!" perhonen kuoriutuu kotelostaan
"hyvää päivää!" auringonkukkaniitty
"hyvää iltaa!" rakkaus laskee vuorten taa
"hyvää yötä!" peittelen itseni surun mustaan peittoon

mutta ei tämäkään jäänyt tähän,
yön jälkeen tulee taas uusi aamu.

leijun ilmassa kevyesti
tuulenväre leikkii hiuksissani
pieni ilonkyynel poskellani

"miksi itket, kultaseni?"

en itke,se on vain rakkautta.

aurinko pakenee kohti yötä
herättelen toiveita auringon viime säteillä,
mutta kuitenkin turhaan,
sillä onni, ilo ja rakkaus
on jo laskeutunut syvälle tuskaisen pimeään yöhön
-tuottaen taas minulle pettymyksen

luulin asioiden onnistuvan
palaavan ennalleen

syntyvän uudelleen
onneksi

miksi me pyydämme luottamusta
jos sitä emme kuitenkaan saa
-ikinä

ihmisten sairas mieli

kaikkien itsekkäiden kakaroiden
,joille kaikki tarjoillaan hopeatarjottimella,
tarvitsisi tuntea se

mielen tuska
kun tullaan loukatuksi

ehkä he sitten oppisivat
miten pelkkä katse voi satuttaa
puhumattakaan teoista

paskan puhuminen on se teoista kieroin

ne keitä pidät ystävinä
eivät olekkaan nimensä veroisia

uskovat kaiken,
kaiken

siinä sen toteaa, luottamusta ei ole olemassakaan

viattomat saavat turpiinsa pahiten

nyt sen vasta tajuan miten hölmö olen itsekkin ollut
miten olen voinut uskoa että pahuutta pääsisi pakoon

jouduin ojasta allikkoon

aamu on jo tuloillaan
kuu vetää vielä viimeiset henkäyksensä
ennen kuin työntyy syrjään auringon edestä

aikaa ei ole paljon

kuoleman tuoja painaa taskussani
lähes yhtä paljon, kuin raskas taakka sydämelläni

tiesin

istut sielä missä aina ennenkin, rakkaani

et huomaa tuloani
hyvä niin, en kestäisi katsoa viattomia silmiäsi

laukaus

veripisarasi tanssivat surutanssiaan
viattomalla hangella

kaipuun kyyneleet vierähtävät poskelleni, jo nyt

olet poissa, ikuisesti

ajatukset alkavat jyskyttää päässäni
oi miksi, miksi

se mikä ajaa ihmisen kamaliin tekoihin
ei välttämättä ole viha ja kostonhalu

-vaan rakkaus ja epätoivo

laukaus

veripisarat jatkavat surutanssiaan
viattomalla hangella

auringon ensisäteet hyväilevät ruumiitamme

miten valo saakaan asiat näyttämään kauniimmalta

katsele
kevyesti jalalla tunnustele

ansa, jälleen

kaivat elämän tielleni jatkuvasti kuoppia, odotat että putoaisin niin syvälle että, en pääsisi ikinä enää ylös

häpeä

arvaa kuinka odotan päivää
jolloin itse lankeat ansaasi

tuntu ikuisuudelta, odottaa
odottaa, kuin vanki tuomiopäivää

tietäen kuitenkin, että ei jaksa niin kauaa

pidä kiinni
lämmitä
älä anna minun nukahtaa

pysy siinä
lämmitä
ettei unikylmä tule kutsumatta

ole uskollinen
rakasta
etten huku omaan pelkooni