IRC-Galleria

Lähdettiin jo kahdeksalta taas Uenon kautta Asakusaan ja sieltä Nikkoon, pois kaupungista. Kaunis, kaunis Nikko! Yksi 'World Heritage' -kohteista. Vesi on aivan kirkasta kuohuvassa joessa, pienissä puroissa ja lähteissä, pyhissä ja tavallisissa. Rakastin sitä paikkaa, se oli niin kaunis. Se luonto on jotain niin hiljaista ja jylhää. Puut ovat uskomattoman paksuja ja korkeita, sammaleen peitossa ja oksat korkealla. Oli upeaa katsoa hiljaa ja mystisesti lepäävää vanhaa metsää, kävellä vanhoja kivisiä katuja ja portaita.

Temppelit ovat upeita! Niin yksityiskohtaisia ja kauniita, eri tavalla kuin esimerkiksi vanhat katoliset tai ortodoksiset kirkot. Tällaisessa kauniissa temppeli kylässä, koko paikassa vallitsee hiljainen ja harmoninen tunnelma, kaikki turistit kunnioittavat tilaa ja ihastelevat. Silloin oli aika hiljainen ja vähän sadetta enteilevä sää, viileä muttei kylmä, ja se sopi paikan tunnelmaan aika hyvin. Keväällä taitaa olla vielä upeampaa, kun kirsikkapuut kukkivat.

Mulla kun on lievä obsessio tähän mitsu tomoe -merkkiin... ainakin luulen sen olevan nimeltään mitsu tomoe. No... se Orochimarun curse seal -merkki kuiteskin. Ja sitä löytyy pyhäköistä ja temppeleistä aika tiuhaan. Kävin juomassa tämän merkin pyhästä lähteestä ym.
Kattos: http://img.photobucket.com/albums/v496/oniyuri/nikko0610184757.jpg

Hirveästi en keksi kertomista[ainakaan enään] Nikkosta, kun adjektiivit 'kauniille' ja 'upealle' ja 'mystiselle' vähäsen loppuvat. Mutta olisin voinut jäädä sinne ihan vaan jotta näkisin ne kauniit maisemat ja alueet joka päivä.

Junassa olimme ah, niin paikallisia, kun oli meillä hienot bento laatikotkin mukana matkassa ja päivän ruuat tulikin syötyä junassa istuessa. Takaisin tultaessa oltiin vähän väsähtäneitä.