IRC-Galleria

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bodominj%C3%A4rven_murhat

Bodominjärven murhat on Suomen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia. Helluntaina 5. kesäkuuta 1960 espoolaisen Bodominjärven rannalla telttaretkellä olleet 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman surmattiin heidän nukkuessaan teltassaan murskaamalla heidän kallonsa lyömällä todennäköisesti isolla kivellä. Seurueeseen kuulunut neljäs nuori, silloin 18-vuotias Nils Wilhelm Gustafsson löytyi teltan päältä pahoin loukkaantuneena. Surmateot jäivät tuolloin selvittämättä laajasta tutkinnasta huolimatta ja useita erilaisia teorioita surmaajasta esitettiin. Henkiin jäänyt Gustafsson pidätettiin yllättäen epäiltynä murhista vuonna 2004, mutta sai vapauttavan tuomion seuraavana vuonna. Bodominjärven murhien tekijää ei ole saatu selville.


Pauli Luoma

Aluksi poliisi etsi muun muassa uhreille kuuluneen näköistä kassia kantanutta, alueella nähtyä mustapartaista polkupyöräntaluttajaa sekä Klapinkylässä metsästä ilmestynyttä veripaitaista miestä. Mies paljastui nopeasti. Hän oli työlaitoskarkuri Pauli Kustaa Luoma, jolla kuitenkin oli alibi murhayölle. Hän oli ollut tekojen aikaan Otaniemessä.

Pentti Soininen

Useista omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomittu laitosmies Pentti Soininen tunnusti aikoinaan tehneensä veriteot. Hän oleskelikin murhayönä lähellä Bodomia, mutta hänen tunnustuksilleen ei annettu juurikaan painoarvoa. Soininen hirttäytyi Toijalan vankiasemalla 60-luvun lopussa.

Karl Gyllström

Yksi murhien kestoepäillyistä oli Oittaalla kioskia pitänyt Karl Valdemar Gyllström. Hänen tiedettiin inhonneen telttailijoita ja käyttäytyneen aggressiivisesti. "Kioskimiehenä" tunnettu Gyllström hukkui tai hukuttautui Bodominjärveen vuonna 1969, ja hänen kerrotaan tunnustaneen murhat naapurilleen ennen kuolemaansa sanoen: "Minä ne tapoin". Gyllströmin on kerrottu mm. täyttäneen kotipihansa kaivon muutama päivä murhien jälkeen ja siksi Gyllströmin talo ja pihamaa tutkittiin perinpohjin. Mitään raskauttavaa ei kuitenkaan löytynyt. Muun muassa kioskimiehen vävyn on kerrottu olleen varma, että murha-ase on täytetyssä kaivossa. Poliisin mukaan kioskinpitäjällä oli murhayölle alibi, jonka oli antanut Gyllströmin vaimo. Alibin antanut vaimo kertoi kuitenkin ennen kuolemaansa, että mies oli uhannut tappaa hänet, jos hän kertoo totuuden.

Hans Assmann

Eniten epäilyksiä on kohdistunut KGB:n vakoojanakin pidettyyn saksalaissyntyiseen Hans Assmanniin, joka 6. kesäkuuta 1960 tuotiin Helsingin Kirurgiseen sairaalaan verisenä ja hyvin erikoisesti käyttäytyvänä. Assmann valehteli sairaalahenkilökunnalle asuintietonsa ja syyn nuhruiseen olemukseensa. Hän myös teeskenteli tajutonta ja oli aggressiivinen ja hermostunut. Assmann sopi mainiosti Nils Gustafssonin ja Olavi Kivilahden hypnoosissa antamiin murhaajan tuntomerkkeihin. Assmann asui Espoon Bodomissa, josta oli vain lyhyt matka Bodominjärven rantaan.

Hänen mahdollista syyllisyyttään piti esillä erityisesti Kirurgisen sairaalan tuolloinen amanuenssi, myöhempi lääketieteen professori Jorma Palo, joka hoiti kyseisenä aikana sairaalassa Assmannia. Hän oli vakuuttunut Assmannin syyllisyydestä. Poliisi ei halunnut kuulustella lääkäreitä, eikä ottanut Assmannin vaatteita tutkittavaksi. Palo kirjoitti murhista ja Assmannista kolme kirjaa. Entinen rikoskomisario Matti Paloaro yhdisti Assmannin myös Kyllikki Saaren surmaan ja jopa ministeri Penna Tervon kuolemaan.

Poliisin mukaan Assmannilla oli kuitenkin täydellinen alibi, jota arkaluontoisuudensa vuoksi ei ollut annettu julkisuuteen. 2000-luvulla Keskusrikospoliisi lopulta julkaisi Assmannin alibin Helsingin Sanomien yleisönosastolla hillitäkseen huhumyllyä. Poliisin mukaan Assmann oli ollut surmayön naisystävänsä alivuokralaisasunnossa ja tämän vuokraisäntä ja -emäntä näkivät hänet aamiaispöydässä. Poliisi on julkisuudessa väittänyt Jorma Palon kirjoja fiktioksi, eli mielikuvituksen tuotteeksi, eikä ole tutkinut Assmannin osuutta.

Kaksi onkijaa
Tuntemattomiksi jäivät Bodominjärvellä murhayönä onkineet kaksi nuorehkoa miestä. Miehet eivät koskaan ilmoittautuneet poliisille useista pyynnöistä huolimatta. Outoa oli myös se, että miehet jättivät onkimansa ahvenet rantakiville. Nils Gustafssonin mukaan toinen miehistä muistutti ulkonäöltään Hans Assmannia.
Oikeudenkäynti vuonna 2004