IRC-Galleria

Maailma on ajanut meidät hetkittäin tiloihin jolloin tapaamme toisiamme. Joku kohtalo, päättää, kuka ottaa minkäkin kaupungin omakseen, kuka saa poronveistely.ystävän kuka baarikamun. Siksi mustasukkaisuus on typerää. kiitollisuus on siedettävin olotila enää.

kerro joku hetki, mistä muistat minut ( hetki voi olla minkälainen vain, vaikka kävellyt vastaan )
kuvaile tämä niin tarkasti kuin muistat.
tämän jälkeen kopioi tämä omaan päiväkirjaasi ja katso mitä muut muistavat sinusta!

No mun pianoa soitetaan taas helvetisti vaan hilirimpsis on kello jotain yö ja näytös oli kohtuullinen vaikka riverdance- kohtauksessa en ehtinyt lavalle kun punaiset kenkät oli hukkunut väliverhon taakse. meidän esityksen nimihän oli siis "hetken kestit"
tä on meidän teatteriporukka ja me saunotaan ja julia kertoo siitä miten se kerran heitti juustonaksuja jokeen ja ne kuplivat.
nennu soittaa ihanasti että olen elänyt jo monta vuotta, toistakymmentä, muistan vain yhden kevään.
oli esitys hyvä.
lauantaina on hamletin casting. menenköhän :)
Imuke-nainen ei vakuuttanut tänään. Hän kompuroi ja hänellä oli kurja olo ennenkuin yleisö tuli. hän lauloi että tahtoo huutaa ja satuttaa. '
sittemmin hänen alter-ego sai syödäkseen ja elämä näytti taas valoisemmalta. niin sitä kiukkuaa nälkäisenä. Rakkaus on ollut täällä js oln ollut pahoillani ajan riittämättömyydestä.

minulla oli myös mielipiteitä graffiti-sapluunoista ja näennäisdemokratiasta
en tiedä onko niistä hyötyä.
tai tulisiko minun lähettää tekstiviestäjä hälle jonka iho tuoksuu sängyltäni tai toisinpäin.

taivuta päätäni, suutele nyt

mietin yliajettuja.
mietin epäoikeudllisuutta ja miten minulla ei ole oikeutta tarttua havaitsemaani pahaan, olen ulkopuolinen ja sisäänpäinkääntynyt samalla.

huomenna
on päivä kun ajan ouluun
tapaan kavereita koulusta ja kaukana olleesta
ja näen sinut taas
ja teidät ja
suomi syntyy uudelleen. noin 18 päivää ennen jeesusta
kummatkin juhlat elämme ensimmäistä kertaa
maisessa hurmeessa ja haureudessa
nautin jo ajatuksesta.

pitääkö mun erota galtsusta kun mun lapset oppii lukemaan?
pitääkö mun poistaa mun julkispoliittiset mielipiteet ja kännikuvat kun mä rupeen tekee opettajansijaisuuksia?
saanko mä stalkkailla täällä kun oon maikka?
mietin vaan, ja katson noit 13-vuotiaiden kuvia, "sexy beijbe"
kun olis sanottavaa sananvapauden maailmassa ja sitten yhtäkkiä kun oon saavuttanut tietyn iän tai aseman tai statuksen mun pitääkin pysyä mauttomana, värittömänä ja hajuttomana ja saakeli vie puuttumattomana.
väärinkö?
jaa.

hiljaisuus saa pään soimaan ja käsittämättömän aivan lähelle, sietämättömästi.
sen mitä omaiset kokevat, sitä en voi kuvitella, en opettajien tuskaa ja vahvoja, epärationaalisia tunteita.
kymmenisen nuorta opettajaksi opiskelevaa piti myös pienen rukoushetken tänään. tiedekunnan juhlat odottivat. mikä meitä on vastassa, oli omalta kohdalta soiva kysymys.
vastaus on lapset, ihmiset.
kysymys vastaus suhde on tänään pelottava.

taivaan isän, (mikä tahansa kuvanne hänestä onkaan) voimia kaikile keitä eilis-iltapäivän suru-uutinen koskettaa.

on sellainen ilta että me mennään kuhiksen ka jonnegi paarii ja sane täyttää pyöreitä ja me ollaan jo valmiix jee ja tosi sexyi leidejä ja hips ja kämppä on hyvä ja sänky on syvä ja hame on lyhyt ja kaulaaaaaukko jossain tääällä. ja tänään on maailma jäniksiä auton valojen keiloissa ja mansikki kossua kuhis meigaa mun meigeil ja mullon kuhiksen paita ja maailma rullaa just niinkui sen kuuluuki. joku tittis sat sillä on halloween-juhlat <3
roswell soi ja jenni sanoi et se vihas mua ja ties musta kaiken kun me taisteltiin samasta miehestä jonka helinä sit lopulta vei ja heiti menee. silloi mä olin ostanu roswell levyn puokkiin jonkun bestiksen kaa jota en enää muista.

mut kyl mä sen miehen muistan ja kuinka mut opetettii suutelee kielellä

mullo enää pari tärkeetä jäljellä.
sä oot niistä YKSI.

Olo kostee/
mut älä koskee/
mun pimppii/
se on vippii/
halut on kovat/
ja kalutkin ovat/

ja tytötkin kovin somat

-a`la kuhis ja haukkapala

mä makaan selälläni ja juon teetä koitan hengittää mutta ilma on tunkkainen mysky siivoaa vain takapihan verantaa öisin sisältö on tunkkainen
ja ankeakin joskus ja hämärä.
jos täällä tuulisi oikein kovaa niin nuotit lepattaisivat piirrokset lepattaisivat lentäisivät hulluina paperiniteet ja teekupit särkyisivät. ulkona huutaa ambulanssi ja paloauto ja näihin ääniin yhtyy hermostuneisuus ja kellon iskut hämärässä.
jos minä olisin virkeä minä olisin raikas ja valmis ja innokas uuden päivänkohtaaja
ja ymmärtäisin että hops on vain alemman sielunasteen tapa kontrolloida ajankäyttöä jota min en kontrolloi laisinkaan, vaellan vain ympäriinsä, harjoittele peilin edessä miten poltan tupakkaa aikuismaisesti ja ladysti ja vakuuttavasti.
siksi koska sinä olet poissa. muuten tämä aamu olisi samanlainen, mutta siihen liittyisi ihomuistin jälki nanosekuntien päähän. siihen liittyisi meidän aamujemme tunuspiirteet ja joku ärikkä hittolainen kuiskisi korvan takaa että me olemme niin kykeneväisiä ihmisiä että voisimme tehdä välillä muutakin kuin haahuilla.
sydäntäni särkee, rakas, että tehotuotto tuotanto tehokkuuden valjastaminen ovat luikerrelleet irstaina sanoina meidän ajattomiin raukeisiin päiviimme-
joissa suutelemme, kierimme lakanoissa ja nauramme ja haukotellessa sinun silmäkulmassasi kimaltaa pieni kyynel.

sinun vartalosi oli ollut kauemmin minun nippunkootuilla pariisinpapereilla viiva- ja pintajälkinä.
kuin sinä ehdit koskaan olla minulle mallina, suunnittelit vain suurempaa autoa sellaista joka ei suistu tieltä jos ajaa eurooppaan sinun todellisuutesi tuntui väreinä, sinun lohdullinen läheisyytesi
kun annoin sinun mennä

olen yksin vasta
näin aamuisin rakas
eikä se ole paha tunne
se on vain tunne ilman sinua

minä en ehkä osaisi enään
soittaa kirkkouruilla ja olen aatellut
ottaako vastaan enemmän urut vai se etten ole nähnyt
punaisen pantterin kanttoria pitkiin aikoihin tai jopa vuosiin
vai ehkä kirkko ei halua minun löytävän sen sisältä
loiviakaan sävelmiä

todellisuuspakoilu on toisen ulottuvuuden luomista ja keinotekoisia reittejä halki määreiden

vihdoin ja viimeinen oma kone!! woot!!
johan oli aikakin !! nyt mut saa ehkä kiinni!!

alas, the biggest problem in the case of ugly architecture of rovaniemi city library and theater is not the apperiance of Alvar Aalto, but the point of the a. angels are missing.

viiksekäs lehtori kyllä sanoi jotta emme tarvitse konetta niin turha naputtaa.
mutta pakko avautua. en ole pelkkä viitetietokanta. olen mieluummin vaikka epäselvästi puhuttu suomalainen leffa.
Nuorgamissa oli maaruska. emme koskaan päässeet maaruskaa edemmäs.
rinkkaan oli sidottu poronsarvi ja kylmää poronlihaa ei jäänyt palaakaan munkkimies-karkkipussin pohjalle. moskun kanssa oli loistava liftata.
hameeseen hiipi kalsa vasta kun huomasin taas olevani yksin ajatuksineni lattialämmityksen tykönä. yksin seinien sisällä jotka eivät tarjoa minulle motivaatiota järkeistää nuorta älyäni (?) ja vitaliteettia mihinkään kehittävään toimintaan. tentti, kurssityö, pitkä päivä, kurssit loppuu kahdeksalta, jää kirjastoon kymmeneksi kunnes sinut siivotaan sieltä, pyöräilet, ilmaa pitäisi pumpata renkaisiin, pihalla pitää muistaa, älä aja sen vastaistutetun päälle että keväällä saat humalan siihen, toivottamaan vieraat tervetulleeksi.
humalus lupusus.
lupus familiaris. wuh.

sudet on yksin ja henkimatkaa teenlehtiä pitkin kosmoksessa kävellen.
susi on sisällä ja jäytää sielujalkoja kylmissään.
hännänpää nenänsuojaksi ja kaamosnukkumaan siitä, vatsakipuinen.
laventeli, poimulehti, koivu, ruusu, kärsimyskukka.
tuohus, halkiastuttu piirroshiili parketilla, teltta kuivumassa ullakolla.

et mene kouluun etkä töitäsi tee/
sun mahdollisuutesi pian hupenee/
et osaa piirtää etkä maalatakaan/
et pysty itseäsi ilmaisemaan/
sä olet kuin satavuotias. Kuollut ja kuopattu.../
näin sanoi zen café. koetti saada mut tuntemaan yhteneväisyyttä. lässläspöö, ei se onnistu.

mä puren mun kynsinauhoja, puren mun huulia
mä rapsutan mun selässä vanhaa rupea
kuuntelen zen cafea ja sit jotain bluessia
ja muut värit löytyy sitten jääkaapista
jota kautta pääsee narniaan, anteeks, nirvanaan.
eikä ole edes nälkä. margariinipaketti hupenee, vaikka ei ole leipää, minkä päälle sitä levittää.
kun niskat on kipeet niin ajatuksetkin on jäykkiä.

hurrouh, haukkuu susi ja aivastaa. kotona oon taas, se iänikuinen karvalakki päässä ja bokserit jalassa ja nenä kutisee
ja sanomalehteä on lattialla ja tiskit haisee.