IRC-Galleria

mä makaan selälläni ja juon teetä koitan hengittää mutta ilma on tunkkainen mysky siivoaa vain takapihan verantaa öisin sisältö on tunkkainen
ja ankeakin joskus ja hämärä.
jos täällä tuulisi oikein kovaa niin nuotit lepattaisivat piirrokset lepattaisivat lentäisivät hulluina paperiniteet ja teekupit särkyisivät. ulkona huutaa ambulanssi ja paloauto ja näihin ääniin yhtyy hermostuneisuus ja kellon iskut hämärässä.
jos minä olisin virkeä minä olisin raikas ja valmis ja innokas uuden päivänkohtaaja
ja ymmärtäisin että hops on vain alemman sielunasteen tapa kontrolloida ajankäyttöä jota min en kontrolloi laisinkaan, vaellan vain ympäriinsä, harjoittele peilin edessä miten poltan tupakkaa aikuismaisesti ja ladysti ja vakuuttavasti.
siksi koska sinä olet poissa. muuten tämä aamu olisi samanlainen, mutta siihen liittyisi ihomuistin jälki nanosekuntien päähän. siihen liittyisi meidän aamujemme tunuspiirteet ja joku ärikkä hittolainen kuiskisi korvan takaa että me olemme niin kykeneväisiä ihmisiä että voisimme tehdä välillä muutakin kuin haahuilla.
sydäntäni särkee, rakas, että tehotuotto tuotanto tehokkuuden valjastaminen ovat luikerrelleet irstaina sanoina meidän ajattomiin raukeisiin päiviimme-
joissa suutelemme, kierimme lakanoissa ja nauramme ja haukotellessa sinun silmäkulmassasi kimaltaa pieni kyynel.

sinun vartalosi oli ollut kauemmin minun nippunkootuilla pariisinpapereilla viiva- ja pintajälkinä.
kuin sinä ehdit koskaan olla minulle mallina, suunnittelit vain suurempaa autoa sellaista joka ei suistu tieltä jos ajaa eurooppaan sinun todellisuutesi tuntui väreinä, sinun lohdullinen läheisyytesi
kun annoin sinun mennä

olen yksin vasta
näin aamuisin rakas
eikä se ole paha tunne
se on vain tunne ilman sinua

minä en ehkä osaisi enään
soittaa kirkkouruilla ja olen aatellut
ottaako vastaan enemmän urut vai se etten ole nähnyt
punaisen pantterin kanttoria pitkiin aikoihin tai jopa vuosiin
vai ehkä kirkko ei halua minun löytävän sen sisältä
loiviakaan sävelmiä

todellisuuspakoilu on toisen ulottuvuuden luomista ja keinotekoisia reittejä halki määreiden

vihdoin ja viimeinen oma kone!! woot!!
johan oli aikakin !! nyt mut saa ehkä kiinni!!

alas, the biggest problem in the case of ugly architecture of rovaniemi city library and theater is not the apperiance of Alvar Aalto, but the point of the a. angels are missing.

viiksekäs lehtori kyllä sanoi jotta emme tarvitse konetta niin turha naputtaa.
mutta pakko avautua. en ole pelkkä viitetietokanta. olen mieluummin vaikka epäselvästi puhuttu suomalainen leffa.
Nuorgamissa oli maaruska. emme koskaan päässeet maaruskaa edemmäs.
rinkkaan oli sidottu poronsarvi ja kylmää poronlihaa ei jäänyt palaakaan munkkimies-karkkipussin pohjalle. moskun kanssa oli loistava liftata.
hameeseen hiipi kalsa vasta kun huomasin taas olevani yksin ajatuksineni lattialämmityksen tykönä. yksin seinien sisällä jotka eivät tarjoa minulle motivaatiota järkeistää nuorta älyäni (?) ja vitaliteettia mihinkään kehittävään toimintaan. tentti, kurssityö, pitkä päivä, kurssit loppuu kahdeksalta, jää kirjastoon kymmeneksi kunnes sinut siivotaan sieltä, pyöräilet, ilmaa pitäisi pumpata renkaisiin, pihalla pitää muistaa, älä aja sen vastaistutetun päälle että keväällä saat humalan siihen, toivottamaan vieraat tervetulleeksi.
humalus lupusus.
lupus familiaris. wuh.

sudet on yksin ja henkimatkaa teenlehtiä pitkin kosmoksessa kävellen.
susi on sisällä ja jäytää sielujalkoja kylmissään.
hännänpää nenänsuojaksi ja kaamosnukkumaan siitä, vatsakipuinen.
laventeli, poimulehti, koivu, ruusu, kärsimyskukka.
tuohus, halkiastuttu piirroshiili parketilla, teltta kuivumassa ullakolla.

et mene kouluun etkä töitäsi tee/
sun mahdollisuutesi pian hupenee/
et osaa piirtää etkä maalatakaan/
et pysty itseäsi ilmaisemaan/
sä olet kuin satavuotias. Kuollut ja kuopattu.../
näin sanoi zen café. koetti saada mut tuntemaan yhteneväisyyttä. lässläspöö, ei se onnistu.

mä puren mun kynsinauhoja, puren mun huulia
mä rapsutan mun selässä vanhaa rupea
kuuntelen zen cafea ja sit jotain bluessia
ja muut värit löytyy sitten jääkaapista
jota kautta pääsee narniaan, anteeks, nirvanaan.
eikä ole edes nälkä. margariinipaketti hupenee, vaikka ei ole leipää, minkä päälle sitä levittää.
kun niskat on kipeet niin ajatuksetkin on jäykkiä.

hurrouh, haukkuu susi ja aivastaa. kotona oon taas, se iänikuinen karvalakki päässä ja bokserit jalassa ja nenä kutisee
ja sanomalehteä on lattialla ja tiskit haisee.

Mun opiskelijakortista tuijottaa narkkarisomali ja passista joku neferititi. tai nefernefernefer.

viskisiepot sentään. paineet kohdallaan, hemoglobiini kohdallaan, hetkinen, paineet vähän korkealla. Terkkaritäti hymyili nätisti ja ymmärtäväisesti ja mä kevyellä toteavalla äänellä kerroin oudoista ihmissuhteista, kuinka ne tekee mut hulluksi, kuinka mun seinien sisällä on paljon äkkinäistä hypomaniaa. mä oon varma että orkidea kuolee koska mun bonsaikin kuoli. ja sitten mä rankaisen itseäni enkä voi hommata näitä kasveja enää koskaan. ja mä oon pelkkää yuccapalmua ja kaktusta ja yrttejä. ja yrttejä ei sais syödä pilsujen kera noista kasveista ei tiedä, voi voi.
poltatko?
käytätkö alkoholia? paljonko?
huumeita?
he, en. mut mä kuulen ääniä öisin ja toiveikkaana hyppään ylös sängystä että nytkö mä sekosin lopullisesti, ei naapurin poikien bassot resonoi vaan lamatapettia vasten, keinotekoista maailmanlopun jyrähtelyä.

artikkeli.

Miksi ruokin sorsia koulumatkalla?

Sanotaan että ihmisen hyvä elämä toteutuu kun hän elää puoliksi itselleen, puoliksi toisille
Ollaanpa tytöt ja pojat rehellisiä... Kuka PYYTEETTÖMÄSTI, RAKKAUDELLISESTI...
Rakkauden petriootit on kuolemassa sukupuuttoon.
Kirkkopuistonlammen paikallislintukanta saa olla mun harjotusyleisö rakkauden jakamisen taiteeseen.
Kohtalo on päättänyt että mun koulureitti kulkee jokapäiväisesti tän lätäkön ohi., Kristillisen etiikan mukaan niinikään maailmanparannus aletaan itsestä ja lähiympäristöstä, ja itsekeskeisenä 2000-luvun naisena, opettajana, pullan, tiedon ja rakkauden muruset on helpompi jakaa yksinkertaisille ongelmattomille siivekkäille ystäville kuin kylläisille, katkerille ihmisille.
Helppo työssäoppiminen.
Ehkä syötän myöhemmin näin nuorille ja vastaanottavaisille murusia jugendista, perspektiiveistä ja edelfeltistä.
Ja sorsien näkökulma?
Taivaalta sataa ruokaa, me räpiköimme, sukellamme levää ja hyönteisiä miettimättä mitä nokkamme loppujen lopuksi hamuaakaan, ahmaisemme kaiken jos vaikka kylmä talvi tulossa, emme jaksa analysoida kalorimääriä.
Kirkkolammenpuistossa on myös mystisen läsnäolo.
Kokosukeltavat mustat linnut voisivat olla alkusotkia, ja minä individualismin ajan nuori, vitaalinen Ilmatar, maailmassa jossa itse kultaamme patsaamme, jumalkuviksi, lehmiksi.
Idolisoimme itsemme aikamme hengen tähden.

--

Vielä sananen arroganteista nuorista miehistä jotka ajattelevat miehisyyden piilevän siinä seikassa kuinka kädet levittää sohvan selkänojaa pitkin ja nauraa kuuluvasti, ylenkatsoo niitä nuoria naisia jotka eivät liiku pelokkaissa, tiukkafarkkuississa laumoissa.
Siihenkin on syynsä miksi pelkäätte itsevarmoja, yksikseen lounastavia, koulutettuja naisia.
tehän pelkäätte.
teillä on aikaa, pullistelkaa laumoissa ja valitkaa hiljaisimmat, normatiivisimmat ja ongelmattomimmat naaraat.
kiitos ja voi teitä.

:)

Lisäksi pohdintaa patriarkaalisesta termistä "olla siunatussa tilassa"
Yliopiston kahvilassa liikkuu paljon nättejä nuoria naisia, jotka ovat ns. paksuna.
Lapset ovat siunaus, toki, mutta mitä siunattua on siinä että on lihava, ähkii, pissa karkailee ja niin, ettei juokse karkuun kovin nopeasti. Siunattu kontrolli väreilee yhteisön yllä.
odotan kommenttia siunatuilta.

Noniin hyvää huomenta.
Tietotekniikka käsittelee tänään äplejämäcejä Iines olisit iloissasi.
Mä nukun enemmän kuin oon valveilla ja valveilla mua aina väsyttää.
mun pianonhallinta edistyy. nyn mä osaan soittaa jotain mitä en ehkä ennen. vähän niinkuin 14-vuotiaana mä piirsin paremmin kuin nykyään.
jos mulle ja edille ja katjalle ja joilleki tulee bändi nin tapahtuu musiikki-kulttuuri-sosiaalinen-vallankumous.
Mä näen raa'an väkivaltaisia unia.
Mä piirrän fluffia seinille joita en omista.

Mua hävettää et mä hyvänä freelancena aina sanon että voi kun on piirrospöydällä ruuhkaa huhhuh vaikka ei se pitäisi paikkaansa. hyvä freelance myy itsensä sillä tavalla, et ois suosittu ja ahkera. mutta mun välineet karkoittaa mut kirjoihin, jotka ei muuten oo tenttikirjoja.

mua on huijattu.
kamppailukeskus ounasta ounasvaarantiellä 15 ei ole olemassa.
ounasvaarantie viittätoistakaan ei ole.
mä etsin sitä sateessa pyörällä, en uskonut että numerot loppui kolmeentoista.
mitä pahaa karmaa.
en siis pääse kamppailemaan, en pääse rääkkäämään itseäni.
mun täytyy tyytyä onnellisuuteen ja lattialämmitykseen.

mun raa'an väkivaltaiset unet kästtelevät yhtä sellaista pitkähiuksista naista jota en tunne.
ja käsittelee mun hahmoa vuosien takaa.

ruumis on harmaa ja ikävä ja turhautunut.
mä kuulin silakalta että yks paska oli taas riehunu siellä, missä niitten koti olis, sellanen vitun isänmaantoivo mä oon niin turhautunut että oon jo vihainen, ihan tosi vihainen
mikä on mennyt pieleen.

mä oon turtunut öisiin puheluihin. ne rytmittää mun elämän nykyään.
nyt mä oon paljaan tunturin kalju päälaki
ja mua kalsaa
ja ihanan väriset lehdet seppelöitsee mua, värisokeutuvaa.
Miten mä pärjään kun tulee talvi, mua pelottaa.
Kirkkolammenpuiston siivekkäät oppilaat ei enää tuu mun luo, muuta kuin unissa.

ylioppilasteatterista voi löytyä joku ratkaisu. mulla on sata sairasta tarinaa joita nuoret ihmiset voi heittelehtiä ja visualisoida.

ja unet vie mut eteenpäin. ja nettitunnukset ei toimi.
ja nyt mä kyllä vineen.

ei tällaista.
kun kaikki on rakkaudellista ja hylättyä.
naapurin rouvat kehottivat sulkemaan kirkkaanväriset lehdet isoon jätesäkkiin.
ja kehottivat että vihreä auto ajettaisiin talliin tai roskisten viereen.
ja minä kehotin hyvää päivänjatkoa.

kun ei keksi mitä kirjoittaisi. tekisi monotypiasarjaa epäsovinnaisista suudelmista.

yuki kertoi että
tokiossa on uusi vaatekauppa
sen nimi on "otan tämän"

noniin. hyvää yötä.

on ollut pajuhetkiä.

:P

Kittilänköngäs on pieni laakso keskellä Levin mahtavaa vuoriojoen laaksoa.
Siellä sijaitsee pieni Taivaanvalkiain kylä, jossa majoituimme, saunoimme, söimme joimme, leikimme, lapset.
niin, ja teimme pajuja siinä sivussa.
syntyi uusi ehompi rysä. Syntyi ohto taivainen ja hirvi metsänpoika.
olemme olleet ahkerat.
suokuppa vaivaa.

Maija sanoo:
Yksi on suurempi muita
nyt ja aina
kun sen kohtaat et
kysele hintaa
tai kuuntele jeesusteluita
ne ei mitään paina
ne ei helli tai
polta sun rintaa

Me tultiin uimasta jostain peppuniemestä minkä toi josu ties ja siellä oli rapumertoja ja me kuvattiin rapuja ja uitiin kuin jotkut lapset
siellä lähelä oli toinen ranta jossa oli yks mökki missä mä muistan käyneeni
kuin runoilija
suvi suuttui kun se ei osannut pelata äxpoxilla wörmssiä nin nyt se pelaa päkmänniä ja ei mua ees kiinnosta pelit enää mä oon jo aika aikuinen
:) musta on kiva olla vielä täällä kanakopissa
mä oon uskotellut omaavani pehmeät kynnet
ja tylsän tavan katsoa maailmaa
onkohan se niin
se olisi turvallista mutta
mitä nää siivet mussa tekee.

Ville, sut mä tahtoisin nähdä. Mut mä en voi ottaa suksia ja löytyä sieltä missä sä olet sä olet siellä armeijassa
ja salla ootko sä sitten lapissa
mä oon nyt lappalainen

eilen mä makasin siellä haudalla
jossa moni on miettinyt käyvänsä ehkä
mä makasin savisen kummun vieressä nurmella kuin rakastaja
oli kukkia ja pajuseppele
ja sellainen helle joka tekee miehestä vainajan


'' nyt mä meen
johonkin sänkyyn-
sanoi Anaïs Nin