IRC-Galleria

Luin taas vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja nostalgisoin. Aww. Olinpa silloin pieni ja tietämätön. Vieläkin pieni mutta koko ajan sitä kasvaa...
Olen huomannut että tykkään aiheuttaa itselleni tunnekuohuja. Ehkä tarvitsen kipeästi todistusta siitä että olen vielä elossa. Luen vanhoja päiväkirjoja ja tunnen niin aidosti ne samat tunteet mitä paperille (tai jonnekin nettiin, kuten tänne) on tallennettuna ja se on kivaa. :3

Enää kolme päivää koulua + kevätjuhla. SITTENPÄ LOPPUU PERUSKOULU LÄLLÄSLÄÄ kaikki jotka sitä joutuu vielä kestämään. Pääsee lukioon, fiksujen ihmisten seuraan lukemaan aineita joista pitää.


Haluaisin tehdä jotain uutta hiuksilleni! Mutta niistä ei tule ikinä hienot ;___; Vaikka toisaalta, en ikinä jaksa nähdä vaivaa niitten eteen joten toivon vain että ne itsestään paranisivat... Ehkä värjään ne taas kesällä tai jotakin.