IRC-Galleria

En tiedä onko kukaan nainen, kokenut missään tilanteessa sitä että kaikki kääntyy häntä vastaan, ja varsinkin jopa miehet alkavat ojentaa ja tuomita ja halveksia kuorossa ja siinä on muut mukana. Vai onko niin että tavallisesti nainen luovii, että niin ei käy. Eli luovuminen tarkoittaa sitä että mielistelee ja näin varmistaa, että sellaista ei tapahdu. Kuka uskaltaa olla omana itsenä esillä, eikä pelolla ihmisiä kohtaan olla heille alamainen? Kuka avaa kirjeen tai oman repliikkinsä vastauksen, ja avaa sen pelonsekaisesti, ikäänkuin vaistoten että siellä ei ole mitään hyvää, joka ikinen kerta lähestulkoon. Kuka elää uskossa? Ihminen joka elää uskossa, sen ihmisen tunto on jatkuvasti arka ja liha on herkkä pelkäämään. Mutta usko on yliluonnollista, ja se kattaa sen mikä on inhimillistä heikkoutta. Voi olla samaan aikaan pelkuri, mutta yliluonnollisesti rohkea. Liha pelkää, mutta henki ei. Kun ihminen on oma itsensä, siinä on avoin hyökkäyksille, arvostelulle. Siinä ihminen on peittelemätön. En tarkoita että ihminen on oma itsensä lihallisessa luonnossa, vaan Jeshuan päälle pukeneena oma itsensä. Sellaisena kuin on Hänen omaksunut. Ja lihassa ei asu mitään hyvää, sanoo Jumalan Sana. Liha on teeskentelijä alusta loppuun asti ja se on vihollisuutta Jumalaa kohtaan ja Hänen pyhiään kohtaan. Uskovat tekee niin paljon virheitä, ottavat jonkun asian ja takertuvat siihen ja tuomitsevat sen mukaan, tuntematta koko kokonaisuutta. Aivan kuin Raamattukin on otettu käyttöön kirkossa miten sattuu ja tehty siitä väännös, josta puuttuu olennaisia jakeita ja jonka totuus on vesitetty. Onko se aito Jumalan Sana sitten?