Vanha pyörä natisee alla. Kaduilla on oudon hiljaista. Ehkä syy siihen on se että kello on kolme aamuyöllä. Muutama väsymätön lintu jaksaa vieläkin laulaa. Ehkä ne toivovat että aamu tulee siten nopeammin ja syöksee yön pois niiden yltä. Valkea aamu alkaa jo hiljaa nousta usvana mustien puiden takaa. Se tuo toivoa kaikille niille pelokkaille jotka ovat hiljaisen yön vaviseet piilossa peittojensa alla. Ja se aiheuttaa kauhua niille yön lapsille joille yö on se lämmin peitto joka ajaa pahan pois. Harmaa soratie narisee pyörien alla kiitäessäni liian tyhjillä renkailla kohti kotia ennen kuin aamun valkeus saa minusta otteen. Haalea usva ryömii luokseni. On vaikea hengittää. Kostea huuruinen sumu vyöryy ylitseni kun lasken jalkani kotipihan pehmeälle nurmikolle. Vesi solahtaa kenkieni läpi. Sisällä on pimeää. Painan pääni tyynylle ja olen turvassa.