IRC-Galleria

- (mies ) Ostin sulle
kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin
että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia
ihan vaan ostamisen
ilosta.
- Et siis mua varten.
Ostamisen ilosta. Luulekko
saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun
oot sanonu etten mä
koskaan osta kukkia ja ne
sattui eteen ja oli
halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et
voi yhtään niinku sijoitaa
meidän suhteeseen.
- No voi hitto! Nytkö sä
suutuit?
- EN!

- Oikeasti on hankala
tuoda kukkia, kun sä
suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne
on ihania, mutta miksi sä
ostit niitä nyt?

- Voi luoja. Anteeksi että
mä ostin kukkia. Voin
viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania.
Ihmetyttää vaan miksi sä
ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta
enää kukkia sitten jos
niistä nousee poru.

- Sä et siis halua ostaa
mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi
ihmeessä sä sitten et
yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun
tekee mieli tai on
tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain
silloin kun tekee mieli.
Ei mun tee aina mieli.
Ja just nyt ei tosiaan tee
mieli. Ostin vaan kukkia.
En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän
vastata?
- Tulee vaan sellainen olo
nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran
jestas. Tottakai mä haluan
sua!.
- Huomaa että sä olet
mies. Huudat koko ajan ja
ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just
kotiin. Väsyttää ja on
ollut pitkä päivä. Ja mä
ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan
kukkia. Ne on romanttinen
ele ja normaalisti mies
haluaa huomioida naisen

tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä
yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat?
Niin, mut kun sä et osta
kukkia ilman että on joku
juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt.
Annetaan noiden kukkien
olla nyt. Onko jotain
ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut
ovesta sisään kukka puskan
kanssa ja sitten kysyt
onko jotain ruokaa.
Luuletko että mä olen
täällä sua varten
palvelemassa ja
pyllistelemässä heti jos
sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen
takia. Ja ainahan sä teet
ruokaa. Äläkä sä huuda
koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista
tunteitani koskaan!! Ja
kauanko meni että tuon
huomasit että mä teen aina
ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et
puhu koskaan mistään
mitään.
- No uskaltaako tässä
puhua kun aina asia
kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin
käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä
en tosiaan enää tuo
kukkia..
- Sä et siis välitä musta,
kun et halua tuoda edes
kukkia.

Seuraa viiden minuutin
hiljaisuus. Keittiöstä
kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi
ihmeessä sun pitää heti
kotiin tullessa avata
kaljapullo.
Mitä nyt on tapahtunut kun
toit kukkia ja heti alat
ryypätä!?!