IRC-Galleria

Itsepintaisesti pitää kiinni jo loppuunpalaneesta suhteesta.
Yrittää korjailla vanhoja virheitä.
Tahtoisi teipata palaset yhteen,sitoa sydämmet.
Tahtoisi unohtaa ja alusta aloittaa ja taas kerran anteeksi pyydetään,vaikka mitään ei olla tehtykkään.
Sulkee syliinsä sen kaikista rakkaimman,kuvittelee kuinka näkee hänet kanssa toisen.Itkee loputtomia kyyneleitä,vuotaa sydän verta.
Sillä pala siitä on viety,otettu mukaan ja kadotettu.
Hajotettu niin pieniksi siruiksi etten ikinä voisi antaa itseäni enään toiselle.Pidät huolta etten voi lähteä,pidät mut sun omana.Aarteena jota ihailla kun muu maailma kaatuu.
Kun kaikki on sanottu,suljet oven,unohdat puhelimen ja kuiskaat;mä rakastan sua".Mä tiedän,sä palaat,pyydät anteeks ja taas kerran leikitään onnellisia.Ehkä mä sitä joskus olinkin,enään en es nää eteeni.
Mä tarviin sua ku sokee tarvii opastajaa.Ja vielä kerran annan anteeks ja uskon parempaan huomiseen mut viel joku kerta sä kuulet sen multa:Sä kusetit,petit ja vedit mut alas mut rakas,sun pitää tajuu mä en tuu takas.