IRC-Galleria

Tämä tunne repii minut kappaleiksi. Tämä tunne syö minua sisältä, niin paljon, että en tunne muutakuin tuskan.
Kaikki tuntevat joskus tämän..Mutta miksi? Sen takia, että ihmiset eivät kerro tunteistaan, eivät kerro että välittävät. Nyt ihmiset itkevät ja huutavat, että miksi, miksei he kertoneet, että välittävät? Miksei sanoneet, ettei haluaisi koskaan menettää toista?

Huudan. Haluan että ihmiset kuulevat huutoni, ja huomaavat, että kaikki ei ole kunnossa. Huudan tuskissani, että joku auttaisi. Vuodan. Vuodan verta. Haluaisin että joku paikkaisi haavani..
Mutta, kuuleeko kukaan huutoani? Auttaako kukaan? Parantaako tosiaan aika haavat?

Revin vanhoja haavoja auki, tapan itseäni sisältä pikku hiljaa. Miksi? Sen takia, että olen tottunut tuskaan? Tahdon olla onnellinen, mutta heti kun olen onnellinen, mietin menneisyyttä. Onko tämä pelkoa, että kaikki romahtaa kumminkin, vai mitä tämä on? Ehkä elämäni tulee olemaan aina samaa pelkoa ja tuskaa.

<3: Heidi